Narikka kuntoon ja kirjoituskone käyntiin

Ohhoh, edellisestä tekstistä on näköjään kulunut lähes puoli vuotta. Kirjoitusinto lopahti keväällä, kun asunnon suhteen ilmeni hieman ongelmia (joista ehkä lisää joskus toiste) ja yleisesti vain perusarjen pyörittäminen tuntui vievän kaiken ajan ja voimat. Yritetään nyt saada kynä laulamaan useammin, vaikka tuotteliaimpiin aikoihin tuskin on enää paluuta.

Ohitetaan suoraan edelliset kuusi kuukautta ja aloitetaan aivan viimeaikaisimmista päivityksistä. Kesäloman viimeisellä viikolla tartuin itseäni niskasta kiinni ja tein jonkin verran raivaus- ja rakennustöitä, mitä nyt kesälomaretkiltä jäi aikaa yli. Sain siivottua kellarivarastosta turhaa romua pois ja nyt lattialta löytyy noin yhden neliömetrin verran semityhjää tilaa. Lisäksi hyllyille tuli paikka parille uudelle laatikolle, joten mahdollisuus pienimmän makuuhuoneen siivoamiseen alkaa siis olla olemassa.

Käytännön tasolla isoin saavutus on kuitenkin eteisen saattaminen parempaan käyttökuntoon ja uuden narikan rakennus. Remontin aikana narikka muotoiltiin suorakaiteen muotoiseksi (aiemmin toinen sivuseinä oli n. 15 cm lyhyempi), mutta muuta ei oikeastaan tehty. Muuton jälkeen seinään ruuvattiin aiemmasta asunnosta mukana lähtenyt vaatetanko ja lattialle laitettiin samassa kyydissä tullut kenkäteline. Molemmat olivat nykyiseen tilaan liian lyhyitä, mutta kelpasivat tilapäisratkaisuina. Pyörittelimme vaimon kanssa erilaisia ideoita narikan toteuttamisen suhteen, mutta palasimme aina lopulta yksinkertaiseen ratkaisuun, joka muodostui koko leveyden hyödyntävästä vaatetangosta, kenkähyllystä ja lattialle sijoitettavista koreista tai laatikoista. Laatikoita on jokaiselle perheenjäsenelle omansa ja tarkoitus on käyttää niitä esimerkiksi pipojen, hattujen, hanskojen ja kaulaliinojen säilyttämiseen. Hieman omatoimisemmiksi kasvaneiden lapsien kohdalla oman laatikon käyttäminen alkaa tuntua toimivalta ratkaisulta.

Esteettiseltä kannalta narikka ei ehkä ole tyylikkäin toteutus, mutta loppujen lopuksi käytettävyys ajoi muiden kriteerien ohitse. Pyrimme sisään kantautuvan hiekan ja kuran määrän minimoimiseen ja tästä syystä laitoimme kuramattoa sekä lattialle narikan korien alle että kenkätelineen pohjaksi. Vaatetanko oli ajatus ripustaa roikkumaan katosta, mutta reikiä poratessa kantavasta palkista löytyi läpitunkematonta rautaa muutaman sentin syvyydestä, joten päädyimme perinteisempään seinäkiinnitykseen.

Lattialla olevat korit on vielä tarkoitus vaihtaa ja vaatetangon päälle asennetaan jonkinlainen hattuhylly vieraita varten, mutta muuten eteinen alkaa olla lopullisessa asussaan. Aivan oven viereen asennettiin vielä appiukolta saadut kenkäkaapit lasten kenkiä varten ja aiemmin perusbeige sähkökaappi maalattiin liitutaulumaalilla mustaksi. Sain tyydytettyä rakenteluviettini ainakin tilapäisesti, joten kesäloman viimeistä viikkoa voi pitää menestyksenä.

P.S. Kuva ois kiva.

Joo, niin olisi, mutta totesin eteistä katsellessani, että ihan sillä tasolla ei tällä hetkellä olla, jollaisena haluaisin kotiani esitellä. Katsotaan tuonnempana, jos saataisiin vähän siivottua ja viimeisteltyä toteutusta.

2010-luvun koti 1950-luvun talossa

Ensimmäiset viikot uudessa kodissa on nyt eletty ja elämä alkaa pikkuhiljaa asettumaan uomiinsa. Remontti ei luonnollisesti ole vieläkään valmis, vaan odottelemme yhä esimerkiksi kynnyksien asennusta sekä parin muun yksityiskohdan valmistumista. Myös vaatekaapit ovat edelleen tilaamatta ja vanhemmat jatkavat matkalaukkuelämän elämistä.

Remontin loppuhetkillä sekä ensimmäisten viikkojen aikana ovat 50-luvun talon ominaispiirteet päässeet tunkeutumaan aivan konkreettisesti perheemme elämään. Lapset leikkivät innoissaan leveillä ikkunalaudoilla ja kuin ihmeen kaupalla ovat välttyneet tippumisen aiheuttamilta kolhuilta. Toisaalta taas itse edelleen totuttelen paikoitellen kapeisiin kulkuväyliin, joita ulospäin avautuvat ovet edelleen tiivistävät. Mahtuminen ei toistaiseksi ole ollut ongelma, sillä perheemme on ulkoisilta mitoiltaan lähempänä 50-lukua kuin nykyaikaa.

Taloudestamme löytyvä ja remontin aikana hankittu teknologia sen sijaan ei tätä ole. Esimerkisi remontin aikana lisätty kaapelimäärä ei olisi mahtunut kulkemaan piilossa ilman kommervenkkejä ja seinän kovertamisesta huolimatta jouduimme valitsemaan alkuperäistä suunnitelmaa paksummat ja korkeammat jalkalistat, sisään jyrsitystä johtourasta huolimatta.

Televisiota ei taloudestamme löydy, mutta silti YUP:n "Suomen Suurin TV" soi päässäni useaan otteeseen. Kylmäkonetta tuotaessa sanat tuntuivat erityisen sopivilta:

Se painaa tonneja Ei mahdu sisään ovesta Se täytyy tuoda rekalla

Jo toimitusta edeltävänä päivänä kuljetusfirman miehet varoittelivat, että on olemassa pieni mahdollisuus, ettei laitetta mahduta tuomaan ylös portaita. Tässä vaiheessa kylmä hiki kihosi hetkellisesti selkärankaan, mutta varsinaisia vaihtoehtoja yrittämiselle ei ollut. Operaatio kestikin lähemmäs tunnin, mutta jotenkin kaverit saivat ketkuteltua laitteen asunnon ovesta sisään ja paikoilleen keittiöön.

Loppujen lopuksi koneen asettaminen paikoilleen onnistui ja kun keittiöfirman asentajat olivat käyneet leventämässä valmista aukkoa noin sentillä, mahtuivat molemmat ovetkin aukeamaan. Tiukasta mitoituksesta kertoo myös se, että tiskikoneen luukun ja kylmälaitteen kahvojen väliin jää arvioilta hulppeat 3 mm tilaa. Kaikki ovet kuitenkin aukeavat, joten muulla ei taida olla väliä.

Samainen YUP:n laulu soi päässä muuttopäivänä, kun kodinkonefirman kaverit kävivät toimittamassa uuden pesukoneen aiemmin hajonneen tilalle. Asuntoon laite saatiin hienosti ja kylpyhuoneestakin olisi löytynyt sopiva paikka koneelle, mutta kylpyhuoneen oviaukko osoittautui pullonkaulaksi. Edes koneen katteiden osittainen poistaminen ei auttanut ja kun oven karmeja ei haluttu alkaa purkamaan, oli pakko todeta, että huolella valittu kone olisi palautettava liikkeeseen. Käytin pesukoneen valintaan arviolta kolme viikkoa aikaa, vertailin ominaisuuksia ja viimein päädyin valitsemaan tämän mallin muutamien vaihtoehtojen joukosta. Komiikkaa tilanteeseen lisää se, että muuttopäivän iltana ryntäsimme liikkeeseen ja uuden koneen valinta tehtiin pitkälti mittanauhan perusteella ja aikaa kului ehkä 15 minuuttia.

Nykystandardien mukaisia isoja ovia ja leveitä kulkuaukkoja emme ole ainakaan vielä osanneet kaivata. 50-luvun pienimuotoisuus tuntuu näin parin viikon asumiskokemuksen perusteella viehättävältä, vaikka tiettyjä epäkäytännöllisyyksiä onkin ollut havaittavissa. Toistaiseksi asioihin osaa suhtautua asunnon ominaisuuksina, joiden kanssa vain on opittava elämään. Vuosien varrella mieli voi tietysti muuttua, mutta käsitellään asiat sitten ajallaan.

Muuttopäivä(t)

Laatikkopinot valtasivat olohuoneen nurkan pakkaamisen edetessä.

Virallinen muuttopäivä oli viime perjantai, tammikuun 24. päivä. Sitä edelsi reilun viikon jatkunut, loppua kohti kiihtynyt pakkaaminen, joka oikeastaan saatiin päätökseen vasta muuttomiesten kantaessa tavaroita autoonsa. Muuttopäivää edeltävänä iltanakin pakkaaminen jatkui lähes neljään saakka. Varsinaisena muuttopäivänä siirrettiin käytännössä kaikki tavarat tauluja lukuunottamatta. Taulut haettiin vasta maanantaina, kun pääosa muista tavaroista oli löytänyt jonkinlaisen sijoistuspaikan uudesta kodista ja ympäristö koettiin turvalliseksi "herkempien" esineiden kannalta. Aivan viimeiseksi jäänyt muuttotavara, taulu sekin, ei mahtunut oman auton kyytiin toisen turvaistuimen kieltäydyttyä irtoamasta, joten hain läheiseltä taksitolpalta auton ja kuljettajan avuksi. Käy se näinkin.

Uudella asunnolla saatiin hommat enemmän tai vähemmän valmiiksi aivan viime metreillä. Joitain häntiä toki jäi ja tällä hetkellä asunnossa elellään ilman kynnyksiä, kunnostettua astiakaappia ja mattoa vaatehuoneen lattialla. Kun remonttivälineet oli siivottu pois nurkista, paljastuivat työn jäljet pahvien ja maalaustelineiden takaa. Tyhjä, kunnostettu asunto vaikutti aika lailla juuri siltä, mitä lähdettiin hakemaan, joten ainakin toistaiseksi tilaajapäässä voidaan olla tyytyväisiä työn lopputulokseen.

Kuvia tyhjästä asunnosta. Klikkaa suuremmaksi.

Tavaroiden pakkaamista ja siirtämistä seurasi armoton, parin vuorokauden mittainen purkuoperaatio. Työtä ei helpottanut tavaroiden määrän ja säilytystilan välinen epäsuhta. Kaikki mahdolliset kirjahyllyt laitettiin pikaisesti kasaan ja vaatehuone viimeisteltiin käyttökuntoon, mutta näistä huolimatta tavaraa jouduttiin pakkaamaan pahvilaatikoihin ja tunkemaan ylimääräiseksi jääneeseen, pienimpään makuuhuoneeseen. Tavaroiden karsiminen saa siis jatkua, vaikka samalla pyrimme myös keskittymään kirjahyllyjen lopullisen kokoonpanon päättämiseen sekä vähintään vanhempien makuuhuoneen vaatekaappien hankintaan.

Laatikkopinot leviteltynä uuden asunnon lattioille. Toisesssa kuvassa mukana myös murheenkryyniksi osoittautunut uusi pesukone. Tästä aiheesta lisää toivon mukaan pikapuoliin.

Päädyimme teettämään sekä uuden asunnon remontin jälkeisen siivouksen että vanhan asunnon poismuuttosiivouksen ammattilaisella, vaikka vaimoni pitkään ajattelikin hoitavansa jälkimmäisen omin pienin kätösin. Tässä vaiheessa tuntuu siltä, että päätös oli järkevä, vaikka rahanmeno hieman hirvittääkin. Kaikenlaisia pikkuhommia ilmaantuu joka illalle ja siivouksen ulkoistaminen poisti yhden huolenaiheen listalta.

Lapset saatiin onneksi kaiken tämän sekasorron keskeltä hoitoon isovanhempiensa luokse ja niin pakkaamisen loppurutistus, varsinainen muutto sekä iso osa purkamisesta saatiin hoidettua ilman pienten jalkojen tepsutusta, vaipan vaihtoa ja säännöllisiä ruoka-aikoja. Syödä kuitenkin piti aina välillä ja lauantaina kävimme vaimon kanssa myöhäisellä illallisella läheisessä ravintolassa. Jääkaappiin varattu shampanjapullo jäi viikonlopun aikana korkkaamatta, mutta pääsimme kuitenkin nostamaan lasilliset kuohuvaa viimein tapahtuneen muuton kunniaksi.

Maaliviivalla

Muutto häämöttää kuluvan viikon lopussa ja remontti- sekä pakkauskiireiden johdosta urakan edistymisestä raportointi on jäänyt vähille. Nytkään ei kummoisiin satuiluihin ole aikaa, mutta lyhyt raportti kuitenkin kiinnostuneiden iloksi.

Remontissa alkaa todella olla loppu jo näkyvissä. Tätä kirjoittaessa sähkökytkennät on pääpiirteissään tehty ja ainoastaan parista paikkaa enää pilkottaa johdonpätkät seinästä. Vaatehuoneen lisävalo sekä samaisen huoneen listojen päällä kulkevat sähköjohdot ovat vielä asentamatta paikoilleen, mutta muuten alkaa olla valmista tällä rintamalla.

Paljas betoni peittyi pala kerrallaan uuden lautaparketin alle.

Lattia on saatu kokonaisuudessaan asennettua sitten edellisen kirjoituksen. Jalkalistoista viimeiset asennetaan käsittääkseni aivan viime metreillä, sillä listoittamaton huone on toiminut varastotilana remontin loppuvaiheessa.

Etukäteen sovitusta huolimatta yksi huone ehdittiin listoittaa käyttämällä naulatulppia. Tämän jälkeen asennustekniikka syystä tai toisesta vaihtui. Toivon mukaan tämäkin saadaan vielä korjattua. 

Mennyt viikonloppu kului itseltä ja vaimolta lähes kokonaisuudessaan työmaalla. Tarve päästä tekemään edes jotain remontin eteen otti vallan ja pääsimme puuhailemaan asuntoon isoäidin tultua lastenvahdiksi. Vaimollani kului oikeastaan koko viikonloppu jalkalistojen maalaamiseen, eikä hommaa saatu edes vielä loppuun.

Tehtaalla valkoisiksi maalatut jalkalistat maalattiin vielä asennuksen jälkeen. Milläkö värillä? Valkoisella tietysti.

Itse vietin käytännössä molemmat päivät pienessä, parin neliömetrin kopissa eli vaatehuoneessa.Vanha, nuhjuinen vaatehuone sai ensin pintaansa pari kerrosta valkoista maalia. Huoneesta maalattiin sekä seinät että katto. Pinnat oli aikanaan jätetty melko karkeaan kuntoon ja maalin menekki yllätti ainakin allekirjoittaneen. Toinen kerros maalia saatiin juuri ja juuri kaavittua työmaalle jätettyjen purkkien pohjista, mutta lauantain päätteeksi oli pakko rynnätä vielä rautakauppaan hakemaan täydennystä.

Sunnuntaina aloitin varsinaisen kalustamisen. Vaatehuoneeseen oli jo etukäteen hankittu kasa Elfa-hyllyn osia ja olin iltapuhteiksi lyhentänyt molempien seinien kantokiskot oikean mittaisiksi. Pystykiskoihin en sen sijaan ollut uskaltanut koskea kokeilematta ja näiden sahailussa kuluikin tunti jos toinenkin. Iltapäivällä olivat hyllyt periaatteessa valmiita ja lyhyen kokeiluhetken jälkeen purin kaikki pois ja kuskasin takaisin varastoon odottamaan muuttopäivää. Päivän lopuksi vielä kolmas maalikerros pintaan ja yksi huone on käytännössä valmis sisäänmuuttoa varten. Tai no, remonttimiesten pitää vielä asentaa lattialle matto ja jalkalistat, mutta tämä lienee melko pieni homma.

Metalliputkien ja -tankojen sahaaminen (huonolla) rautasahalla käy pidemmän päälle voimille.

Vielä edellisen viikon alussa tilanne työmaalla näytti maallikon silmiin melko lohduttomalta ja ajatus lähestyvästä muutosta ahdisti melkoisesti. Viikon aikana on edistyminen ollut kuitenkin nopeaa ja viimeisille työpäiville jää hommaa lähinnä pienten korjausten ja pintatöiden muodossa.

Muuttolaatikotkin saatiin käyttöömme jo hyvissä ajoin ja pakkaamista on pikkuhiljaa aloitettu. Tuo rupeama jatkuu pitkin viikkoa ja toivon mukaan tavarat saadaan laatikoihin viimeistään torstai-iltana. Pitkän aikaa loppumattomalta tuntunut remontti on viimein kääntymässä kohti päätöstään ja asunto muuttuu tulevana viikonloppuna konkreettisesti perheemme kodiksi. Kuluva viikko tulee olemaan kiireinen ja jännityksellä seuraan, sujuuko kaikki kunnialla loppuun saakka.

Pari viikkoa vielä

Loppiainen tuli ja meni. Hommien piti jatkua heti joulunajan viimeisen pyhäpäivän jälkeen, mutta sairastapauksista johtunut urakoitsijan työvoimapula lykkäsi urakan uudelleen käynnistystä vielä parilla päivällä eteenpäin. Kun vuokrasopimus oli jo irtisanottu ja seuraavat potentiaaliset asukkaat soittelivat katselmointiaikaa, alkoi kylmä hiki hivenen valua pitkin selkää. Urakoitsija kuitenkin vakuutteli, että aikataulu oli tehty tarkoituksella väljäksi ja "otetaan nämä pari päivää" kiinni. No, luottoa ainakin toistaiseksi vielä löytyy. Hommat pitäisi kuitenkin saada pakettiin seuraavan n. 10 työpäivän kuluessa, jotta asunto olisi muuttokunnossa sovittuna päivänä. Kämpällä kävellessä tuo tuntuu aika optimistiselta, mutta toivottavasti ammattilaiset osaavat arvioida työn määrän tällaista maallikkoa paremmin.

Ruokailutilan ja makuuhuoneen tasoitetut lattiat.

Jotain näkyvääkin työmaalla on saatu aikaiseksi. Lattiat on tasoitettu parketin asennusta silmälläpitäen. Muuten pinta lie ollut melko tasainen, mutta entisten väliseinien alta löytyneet urat on nyt laitettu umpeen. Lisäksi pintamaalauksien piti alkaa perjantaina, mutta ainakaan silmämääräisesti en huomannut mitään edistystä seinissä. Lisävinkkiä voi ehkä hakea maalipurkkien puutteesta.

Parvekelasit käytiin korjaamassa samoin perjantaina. Alkuperäisessä asennuksessa parvekkeen alareuna oli pellitetty siten, että sisään mahdollisesti pääsevä sadevesi ei käytännössä olisi päässyt valumaan pois. Pisteet lasifirmalle asian hyvin hoitamisesta. Pelti käytiin vaihtamassa ilman suurempia vastalauseita.

Keittiöfirmaan tehty reklamaatio eteni jonkin verran. Uudet osat ovat jo tehtaalla työstettävänä ja korjausten pitäisi tapahtua muuttoviikolla. Joistain reklamaation yksityiskohdista oli meillä ja keittiötoimittajalla hieman eriävät mielipiteet, mutta toivon mukaan ne saadaan jollain lailla ratkaistua. Yleisesti ottaen ihmetyttää osa vastakommenteista, koska vastaukset olisivat löytyneet toimittamastamme reklamaatiosta. Ajattelin, että asioiden selventäminen valokuvilla olisi ollut tyhjentävä lähestymistapa, mutta olin ilmeisesti väärässä. En toki voi tietää, onko kuvia edes katsottu vastaanottajan päässä.

Parketti toimitettiin kohteelle perjantaina. Kuski soitti puoli kahdeksalta aamulla ja ihmetteli, kun ei ollut saanut urakoitsijaa kiinni. Sanoi kuitenkin, että odottaa talon edessä siihen saakka, kun vaimoni pääsee paikalle, koska ei viitsi jättää paketteja ulos sateeseen. Teki sen kuitenkin sillä samalla hetkellä kun vaimoni tuli varttia myöhemmin kuittaamaan toimituksen. Onneksi yksi remonttimiehistä sattui melkein heti paikalle, ettei vaimoparka joutunut yksin raahaamaan painavia paketteja yläkertaan.

Parkettiniput totuttelemassa uuden kotinsa lämpöön.

Itselläni lauantai kului ensin rautakaupassa vaatehuoneen hyllyn osia hankkiessa ja tämän jälkeen asunnolla niiden asennusta valmistellessa sekä huoneiden kulmia imuroidessa. Hieman ahdistaa muuttopäivänä eteen tuleva säilytystilan puute, mutta kaipa tavarat voi tarvittaessa säilyttää tovin pahvilaatikoissa, mikäli vaikkapa vaatekaappeja ei ole, kuten nyt on käymässä. Jonkun aikaa toki tulee toimeen pahvilaatikoidenkin varassa, mutta pidemmän päälle tuollainen keskeneräisyys käy hermoille.

Kaikesta huolimatta lähestyvä muutto saa aikaan positiivista kutinaa vatsanpohjassa. Pitkin asuntoa käyskentely saa ajatukset laukkaamaan tulevan muutoksen suuntaan ja remonttityömaa alkaa pikku hiljaa muuttua tulevaksi kodiksi. Kodin tuntua osaltaan lisää ulko-oveen tehty nimenvaihdos. Paljon on vielä tehtävää, mutta toivon mukaan hommat saadaan kunnialla päätökseen sovitun aikataulun puitteissa.

Päivitetty projektisuunnitelma

Tavaraton taikamaailma

Viime sunnuntaina luin Helsingin Sanomien Koti-osiosta artikkelin "Niinköhän tarvitset tätä enää". Jutussa arvioitiin teknologian kehityksen vaikutusta kodin tavaroihin sekä kalustukseen. Vaikka olenkin tiedostanut taloudessamme siirrytyn askelittain eteenpäin modernin teknologian mahdollistamia portaita, olin silti yllättynyt kuinka moni artikkelin esimerkeistä osui ja upposi.

Esimerkiksi keittiön puolella olemme huomaamattamme olleet yksialtaisen tiskipöydän äärellä jo vuosia, heti ensimmäisestä tiskikoneellisesta asunnostamme lähtien. Pieniä kuppeja ja asetteja kahvipöydässämme kaipaavat lähinnä omat vanhempamme, kukaan oman ikäpolvemme vieraista ei moisten puutetta osaa edes ihmetellä. Jopa lehti, josta artikkelin luin, tilataan talouteemme pääsääntöisesti digitaalisena versiona. Ainoastaan viikonloppuisin paperilehti vielä kolahtaa postiluukusta ja jollei lapsia olisi, voitaisiin tästäkin luopua. Fyysisen sanomalehden lukeminen aamiaispöydässä on vielä jollain tavoin perusteltavissa, mutta tabletin näpräämisestä tulisi välittömästi palautetta sukupolvelta, jolle laite edustaa toistaiseksi vain piirrettyjä, lastenohjelmia ja pelejä.

Kuppeja ja asetteja löytyy taloudestamme edelleen ainakin pari sarjaa. Näillä on tunnearvoa paljon enemmän kuin käyttöä, mutta ainakin toistaiseksi nämä ovat jääneet karsinnan ulkopuolelle.

Kirjoitin Sakkokierroksen puolella perhekuntamme maallisesta omaisuudesta edellisen muuttomme yhteydessä. Ei liene kenenkään mielestä yllättävää, että nelihenkiselle perheelle tavaraa kertyy huomattavia määriä. Jo ennen viimekertaista muuttoa tarpeetonta tavaraa oli laitettu myyntiin, kierrätykseen ja roskikseen laatikkokaupalla, mutta edelleen kotimme tavaroista suuri osa voidaan katsoa lähes tai kokonaan tarpeettomiksi.

Henkilökohtaisesti vaikein luopumispäätös koski suhteellisen kattavaa CD-kokoelmaamme, joista valtaosa oli itse noin 15 vuoden aikana hankkimiani. Levyhyllyt olivat olleet aiemmissa asunnoissamme verrattain näkyvillä paikoilla, koska koin niiden jollain tavoin kertovan itsestäni jotain. Jo pelkästään levyjen lukumäärä kertoi musiikin merkityksestä jokapäiväisessä elämässämme. Uuden tietokoneen myötä päädyin kuitenkin kokeilemaan musiikin langatonta toistoa ensin Airplayn ja sittemmin Logitechin Squeezeboxin kautta ennen päätymistä Sonos-järjestelmään. Vaikka varsinaisten levyjen käsittelyssä onkin oma viehätyksensä, oli langattoman musiikkitoiston käytettävyys aivan eri tasolla. Lyhyen vastustelujakson jälkeen päivitin vielä Spotify-tilimme Premium-tasolle ja yhtäkkiä oma kattava musiikkikirjastomme laajeni käytännössä rajattomaksi. Jossain vaiheessa havahduin huomaamaan, että kotimme ainut CD-levyjen toistoon pystyvä laite oli päätynyt kierrätykseen jo toista vuotta aiemmin, joten seuraava looginen askel oli levykirjaston tuntuva karsiminen. Yllättäen operaatio sujuikin verrattain kivuttomasti.

Kirjahyllyn sisällön karsiminen olikin sitten jo selkeästi helpompi päätös. Kirjojen suhteen olin jo pitkään luottanut lähinnä kirjastolaitoksen tarjoamaan palveluun, eikä kirjojen hankkiminen saanut koskaan minussa aikaan samanlaista omistamisen mielihyvää kuin esimerkiksi levyjen. Katrin päästyä Huippuhomma-bloginsa muuttolaatikkoleikissä kirjahyllyn sisältöön asti, kävin kommentoimassa, että kaunokirjallisuuden tehtävä kirjahyllyssä on lähinnä vaikutelman luominen, samalla tavoin kuin musiikkikirjaston. Harraste- ja ammattikirjallisuudesta luopuminen ei enää olekaan näin suoraviivaista, mutta niiden määrä on onneksi pysynyt taloudessamme kohtuullisena.

Erilaiset tekniset innovaatiot ovat todella auttaneet fyysisestä materiasta luopumisessa omalla kohdallani. Kaikki kehitys ei tietenkään ole vienyt parempaan suuntaan. Televisiota ei perheessämme ole ollut lähes kymmeneen vuoteen, mutta vielä pari vuotta sitten katselimme sohvalla vaimoni kanssa sarjoja pienen läppärin ruudulta, yleensä useita kertoja viikossa. Vaikka televisiolaitteen vaikutuksista voidaan olla montaa mieltä, on sillä joka tapauksessa selkeä perheitä kokoava vaikutus. Samoin oli meidänkin kohdallamme sillä pienellä läppärillä. Nykyisin käytännössä kaikki perheemme jäsenet seuraavat omia ohjelmiaan erilaisista verkon suoratoistopalveluista ja yhteiset hetket sohvalla ovat käyneet harvemmiksi.

Joistain negatiivisista vaikutuksista huolimatta uskon edelleen vahvasti teknologian tarjoamiin mahdollisuuksiin. Monet tarjolla olevista palveluista eivät ole vielä saavuttaneet kehityksensä lakipistettä ja uskon uusia, helpompia ja toimintavarmempia palveluita olevan edelleen tulossa. Remontin yhteydessä tähän on valmistauduttu rakentamalla asuntoon kattava tietoverkkokaapelointi, jolla varaudutaan kasvaviin tiedonsiirtotarpeisiin. Voi toki olla, että koko panostus osoittautuu turhaksi, mutta se jää nähtäväksi.

Helsingin Sanomien artikkeli tarjosi toisenkin mielenkiintoisen näkökulman kehittyneen teknologian aiheuttamiin muutoksiin. Kun paljon fyysistä tilaa vievät tavarat ja laitteet, kuten kirjat, äänentoistojärjestelmät ja moniosaiset astiastot poistuvat, on tällä väistämättä vaikutuksensa kodin sisustukseen ja kalustukseen. Esimerkiksi kirjahyllyjen tarpeellisuus joutuu suurennuslasin alle, kun niiden sisältö siirtyy vähän kerrallaan verkon puolelle. Samoin television ympärille rakennetun viihdealttarin muokkautuminen johtaa olohuoneen sisustuksen uudelleen miettimiseen. Omalla kohdallamme olemme havainneet jälkimmäisen esimerkin vaikutukset jo pitkään, sillä televisiottoman kodin oleskelutilojen sisustaminen vaatii ehkä normaalia enemmän mielikuvitusta, eikä huonekalukaupoilla ole tarjota tilanteeseen juurikaan valmiita vaihtoehtoja.

Olohuone tosin ei ole enää pitkään aikaan ollut kotimme seuraelämän keskus, vaan vieraita on kestitty ja istuttu iltaa lähinnä keittiön tai ruokailutilan puolella. Tässäkin kohtaa satuimme siis Helsingin Sanomien kuvailemaan viiteryhmään. Vaikka uudessa asunnossamme on kolmas makuuhuone, joka ainakin alkuvaiheessa jää vaille erityistä tarkoitusta, emme ole ajatelleet kalustaa siitä erillistä työhuonetta. Olen tehnyt etätyöni ja tietokonetta vaativat harrastukseni jo pidempään ruokapöydän ääressä ja sama tulee jatkumaan myös tulevaisuudessa. Tämä asia myös otettiin huomioon asunnon pohjapiirustusta ja kalustusta hahmotellessa. Tulevaisuudessa toivon ruokailutilan keräävän perheen yhteen iltaisin ja lasten tekevän läksynsä sen ääressä samalla kun itse hoidan talouden ruokahuoltoa keittiön ääressä.

Tavaramäärän hiljalleen vähentyessä olen huomannut kodin muuttuvan väljemmäksi, sekä henkisesti että konkreettisesti. Vaimoni toki on tehnyt tavaroiden karsimisen suhteen leijonanosan työstä, mutta olen yrittänyt kantaa oman korteni kekoon aina kun mahdollista. Hyvin harvaa tavaraa olen jälkikäteen osannut kaivata ja omaisuuden pienentyminen on tuntunut lähinnä vapauttavalta. Kun tavaroiden kriittisen tarkasteluun on päässyt kunnolla sisälle, ei seuraavien askelien ottaminen ole enää niin iso kynnys.

En voi kuitenkaan väittää, että kaikkia tavaroita pystyisi kohtelemaan täysin objektiivisesti ja todellista tarvetta kriittisesti analysoiden. Esimerkiksi aiemmin mainituista CD-levyistä säästimme noin yhden pahvilaatikollisen jonkin sumean logiikan mukaisesti, enkä ole myöskään antanut vaimoni juurikaan koskea keittiökaappien sisältöön useista yrityksistä huolimatta. Jossain vaiheessa näihinkin varmasti siirrytään, mutta vielä toistaiseksi olen piirtänyt mielessäni jonkun rajan, jota ei ylitetä.

Joistain tavaroista ei henno luopua niiden tarpeettomuudesta huolimatta, mikäli niihin on jonkinlainen vahva tunneside. Vaimoni tuskaili asian kanssa aivan vastikään käydessään läpi lapsiltamme pieneksi jääneitä vaatteita. Aivan sattumalta lähes samaan aikaan tuttavamme tarjosi Kuvihumpu-blogissaan asiaan mielestäni mahtavan ratkaisun: vanhoista lastenvaatteista voi ommella tilkkutäkin, jossa muistot säilyvät. Kun vielä jotenkin onnistuisin myymään ajatuksen myös vaimolleni. Ja kunpa kaikille tunnearvoltaan kalliille tavaroille keksisi yhtä kätevän ja käytännöllisen kierrätystavan.

Loppusuora

Joulurauha työmaalla jatkuu edelleen vielä vajaan viikon ajan, mutta remontin lopun lähestyminen alkaa jo selvästi tuntua tässä päässä. Joulua anoppilassa viettäessä käytin luppohetkiä hyödykseni jo kasailin loput tehtävät aikajanalle. Erisuuruisia tehtäviä on tullut mieleen lähes päivittäin viimeisen viikon aikana ja tehtävälista kasvaa kasvamistaan. Toistaiseksi en kuitenkaan ole keksinyt mitään sellaista, joka aiheuttaisi isompaa sydämen tykytystä.

Vastaavan projektisuunnitelman olisin toivonut näkeväni jo urakan alussa ja vähintään tehtyjä töitä olisi pitänyt itse tajuta merkitä aikajanalle projektin kuluessa, ihan jo pelkästään mahdollisia tulevia remonttiurakoita silmälläpitäen. Parempi kai kuitenkin myöhään kuin milloinkaan.

Tarkkasilmäisimmät saattoivat huomata, että irtisanomisilmoituksen tekeminen on jo merkitty tehdyksi. Luottamus projektin valmistumiseen tammikuun aikana on tällä hetkellä sillä tasolla, että uskallamme luopua nykyisestä katosta päämme päällä kuluvan kuun lopussa. Itse asiassa myös muuttosiivous sekä muuttofirma on jo varattu ja tavarat on tarkoitus siirtää uuteen osoitteeseen perjantaina 24. päivä.

Hommat työmaalla jatkuvat loppiaisen jälkeen ja seuraavan kolmen viikon aikana asunnossa on tarkoitus viimeistellä lattian tasoitustyöt, asentaa parketti ja maalata pinnat lopulliseen kuntoon. Omalle kontollemme olemme ottaneet vaatehuoneen hyllyjen kasaamisen sekä jalkalistojen lopullisen maalauksen. Ei paljoa, mutta saammepa edes mahdollisuuden liata omat remonttivaatteemme.

Pääurakoitsijamme lupasi asunnon muuttokuntoon jo perjantaiksi 17. päivä, mutta pyysimme itse muutamia lisätöitä, kuten yhden säilytetyn vanhan kaapin muuntamisen ulkovaatekäytöstä astiakaapiksi, ikkunoiden rakoventtiilien asentamisen sekä ovien ja karmien hionnan ja maalauksen. Näihin töihin on nyt varattu vielä muutama päivä tammikuun kolmannelta viikolta, mutta viimeistään silloin hommien pitäisi olla paketissa.
 

Isoimmat päätöstä odottavat asiat ovat parketin valinta, vaatekaappien valinta ja tilaus sekä narikan suunnittelu. Oikeastaan ainut sisäänmuuttoa estävä asia näistä on parketin valinta, mutta tuokin olisi tarkoitus hoitaa mahdollisesti jo tänä iltana.

Lähestyvä muutto on saanut ajatukset uudesta asunnosta pikku hiljaa positiivisessa mielessä liikkeelle. Kaaos remonttityömaalla on väistymässä mielessä hiljalleen taka-alalle ja mielikuvat uudesta kodista ovat vallanneet oman nurkkansa, joka kasvaa päivä päivältä. Loppusuoralla ollaan, vaikkei maalia aivan vielä näykään.