Ilman välittäjää käytävässä kaupassa on välityspalkkion välttäminen ilmeinen etu, joka saa monet myymään asuntoaan itse. Aiemmat asuntokaupat olemme itse solmineet välittäjän avustuksella, mutta uuden kotimme ostimme suoraan omistajalta. Jo asuntoon tutustuminen ja siihen liittyvistä asioista keskusteleminen erosi aiemmista prosesseista oleellisesti ja yleisesti ottaen pohjavireenä oli selkeiden rutiinien sekä ammattimaisen otteen puute. Prosessi käytiin kuitenkin hyvässä hengessä läpi, eikä meillä, ja toivottavasti myöskään myyjällä, ollut asiasta isommin valittamista. Kuka olisi silti uskonut, minkälaisen määrän paperityötä välittäjän tarjoama rajapinta kätkeekään taakseen?
Ennen varsinaista kaupantekoa halusimme luonnollisesti nähtäväksemme kaikki asuntoon ja taloyhtiöön liittyvät paperit, joita myyjillä ei vielä tuossa vaiheessa ollut, koska tulimme mukaan myyntiprosessiin verrattain aikaisessa vaiheessa. Muut paperinivaskat hoituivat melko nopeasti, mutta isännöitsijätodistuksesta saimme kokonaisen version vasta kolmannella yrittämällä, isännöintitoimiston säätämisen takia. Asunnon pohjapiirustus, kaikkine 50 vuotta vanhoine sisustusmerkintöineen, löytyi jostain piirongin laatikosta ja tuon saimme itsellemme skannattuna versiona.
Konsultoimme oman asuntomme myynyttä välittäjää muutamaan otteeseen kaupankäynnin yhteydessä, koska hän oli heikkona hetkenään mennyt lupautumaan avustamaan (ilmaiseksi) tämän kaltaisissa tehtävissä. Saimme välittäjältämme neuvoksi solmia kauppa ripeästi, kun olisimme itse varmoja kohteen valinnan suhteen. Onneksi sekä meillä että myyjäosapuolella oli omat syynsä tehdä kauppa nopeasti, joten yhdessä tuumin veimme asiaa vauhdilla eteenpäin.
Yksi seuraamus omasta halustamme nopeaan kaupan toteutumiseen oli vaimoni lupaus tuottaa luonnos kauppakirjasta. Varsinaisesti asia olisi tietenkin ollut myyjän vastuulla, mutta kauppakirjapohjan puuttuessa tarttuivat he innokkaasti vaimoni esittämään tarjoukseen. Kauppakirjan sanamuotoja hiottiin yhteensä neljän, lain kirjaimen tulkitsemisen suhteen maallikon toimesta ja apuja haettiin tahoillamme välittäjätuttavilta sekä lakimieskavereilta. Lopputulos piti onneksi hyväksyttää sekä pankissa että maistraatissa, joten jonkinlainen virallinen leima papereihin saatiin ennen allekirjoituksia.
Kaupanteossa vaihtoi omistajaa asunnon osakekirja sekä mittava joukko ykkösiä ja nollia pankkitililtä toiselle. Osakekirjan näimme vilaukselta ja muistoksi saimme valokopion, jota voimme ihailla talvi-iltoina kynttilän valossa. Toivottavasti pankki pitää alkuperäisestä hyvää huolta, jotta me tai joku mahdollisista seuraavista omistajista pääsee hypistelemään haurasta paperia sormillaan joskus vuosikymmenten päästä. Kaupantekotilaisuudessa myös allekirjoitettiin kauppakirjoja useampi kappale, kuitattiin varainsiirtoverolaput ja osakekirjan siirto nimikirjoituksilla sekä muistaakseni vielä tuo varsinainen kauppasumman siirto. Jääpussi kirjoituskäden päälle oli paikallaan, kun illalla pääsimme kotiin saakka.
Mutta ei tässä vielä kaikki. Jotta tulevaa remonttia päästään suunnittelemaan mahdollisimman pikaisesti, halusimme ilmoittaa isännöitsijälle omistussuhteen siirrosta heti kuin mahdollista. Tähän vaadittiin kopio kauppakirjasta sekä verottajan leimaamat todistukset varainsiirtoveron maksamisesta. Verottajan vaatimat paperit on mahdollista postittaa verotoimistoon ja saada joskus myöhemmin leimattuina takaisin, mutta asian kiireellisyydestä johtuen päädyimme käymään paikan päällä verotoimistossa. Pääkaupunkiseudulla on tasan kaksi toimipistettä, yksi Vantaalla ja toinen Helsingin keskustassa. Lasten ja lastenrattaiden kanssa matka keskustan verotoimistoon kestää noin 45 minuuttia. Kiireessä en tajunnut verottajan vielä elävän kesäaikaa ja käyttävän sitä myöten lyhennettyjä aukioloaikoja, joten saimme tehdä tuon reissun kahdesti, peräkkäisinä päivinä. Kun viimein pääsimme verotoimistoon ovien ollessa avoinna, ei varsinainen käsittely kestänyt kauaa ja poistuimme tarvittavien leimojen kanssa verrattain pian.
Paluumatkalla poikkesimme isännöintitoimistoon, jossa papereiden toimittamisen jälkeen saimme tilattua uuden asunnon sähkö- ja LVI-kuvat. Ilmeisesti asunnossa ei ole tehty mainittavia muutostöitä sen koko historian aikana, joten aika nollista lähdetään tässä liikkeelle.
Näin paperittomien toimistojen aikakaudella on tähän mennessä vaadittujen dokumenttien ja niiden kopioiden määrä ollut melkoinen. Toivoa sopii, että edessä häämöttävien muutostyöilmoitusten, pohjapiirustusten ja muiden suunnitelmien määrä pysyy kohtuullisuuden rajoissa, sillä näillä määrillä ei asunnon ostoa voi pitää minään ekotekona. Jossain joku viaton puu suree kohtaloaan, kun yhden espoolaisen kerrostalohuoneiston elämä jatkuu uusien omistajien kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti