Ideoita etsimässä

Asunnon haltuunottoon on vielä reilu kuukausi, mutta häämöttävä remotti aiheuttaa suunnittelupaineita, erityisesti vaimolleni, mutta jossain määrin myös itselleni. Eilen lähdimme koko perheen voimin metsästämään ideoita Espoon keskuksen suunnalle ja kävimme katsastamassa lattiamateriaaleja Värisilmässä ja säilytyskalusteita Keittö.netissä sekä K-Raudassa.

Lattiamateriaalin valinta aiheuttaa melkoisesti päänvaivaa. Alitajuisesti olen koko ajan ajatellut perinteisesti parkettia, mutta vaimoni on väläytellyt esimerkiksi korkki- tai linoleumlattian käyttämistä osaan asunnosta ja jopa koko lattian jättämistä paljaalle betonille. Eilinen retki ei tähän kysymykseen antanut mitään lopullista vastausta, vaan lähinnä lisää kysymyksiä ja mietittävää.

Tällä hetkellä olemme ajatelleet suurimpaan osaan asunnosta perinteisiä kaappeja ulosaukeavine ovineen, vaikka useammaltakin taholta olemme saaneet mielipiteitä liukuovikaapistojen puolesta. Periaatteessa minua kiehtoo ajatus, jossa niiden taakse jäävän osan voi rakentaa modulaariseksi ja muokata muuttuvien tarpeiden mukaiseksi. Liukuovissa on mielestämme vain kaksi isompaa ongelmaa: Ensinnäkin itse liukuovimekanismi vaatii noin 7-10 cm lisätilaa perinteisiin kaappeihin verrattuna ja pienehkössä asunnossa pyrimme pitämään hukkatilan minimissään. Isoin haaste on kuitenkin esteettinen: emme yksinkertaisesti ole toistaiseksi löytäneet kaapistoa, jonka liukuovimekanismi olisi riittävän tyylikkään näköinen. Jostain syystä kaikissa malleissa tuntuu olevan vallalla enemmän tai vähemmän vahva (yleensä) alumiinen kehys, joka ei omaa silmäämme miellytä alkuunkaan.

Vaikka kaapistot on pääsääntöisesti tarkoitus toteuttaa ilman liukuovia, on eteisen naulakko kuitenkin suunnitelmissa kätkeä liukuovien taakse. Niinpä yllätyimme iloisesti, kun K-Raudasta sattumalta löytyi Petra-keittiöiden valmistama liukuovikaapisto, jossa mekanismi jää itse oven taakse näkymättömiin. Lisäksi ovi itsessään on raamiton. Kyseessä on ilmeisesti sen verran uusi malli, ettei siitä löytynyt vielä kuvaa yrityksen webbisivuilta, mutta naapuriliikkeessä näimme myöhemmin hieman samalla idealla toteutetun kaapiston, jonka kuvasta ehkä saa vähän osviittaa siitä, millainen malli on hakusessa. Palaamme kuitenkin vielä uudestaan tähän Petran malliin, kunhan tuotteen asiantuntija palaa lomaltaan ensi viikolla.

Koska matka oli suuntautunut Turuntien ja Kehä III:sen risteysalueelle, ajattelimme toimia samoin kuin kaikki muutkin ja suunnata Ikeaan. Ja kun sanon "kaikki muutkin", todella tarkoitan sitä. Vaikutti siltä, että puolet Espoon asujaimistosta oli päättänyt juhlistaa Espoo-päivää suuntaamalla autojensa keulat kohti Ikean parkkipaikkaa ja ne muutamat autottomat espoolaiset sekä iso joukko helsinkiläisiä saapui paikalle sinisillä Ikea-busseilla.

Suklaa-leivos jälkiruoaksi helpotti hetkiseksi ihmismassojen aiheuttamaa ahdistusta.

Edellisestä Ikean visiitistä on vierähtänyt varmasti pitkälle toista vuotta, mutta meno liikkeessä ei ollut muuttunut juuri miksikään. Tuntuu käsittämättömältä, millaiset ihmismassat, meidät mukaan luettuna, Ikean kantikas kauppahalli pystyykään kätkemään sisälleen. Otimme kaiken irti Ikea-kokemuksestamme aloittamalla reissun ravintolasta, kulkien koko lattiaan merkityn kiertokävelyn nuolia seuraamalla ja päätyen lopuksi alakerran pientavaraosastolle. Erityistä huomiota kiinnitimme kaapistoihin sekä keittiöihin. Perheen nuorimmaisella visiitti Ikeaan oli elämän ensimmäinen, mutta hän säästyi pahimmalta nukkumalla suurimman osan ajasta.

Melkein selvisimme koko kierroksen ja kassoista läpi ostamatta mitään, mutta viime hetkellä mukaan tarttui Elinan useaan otteeseen mainostama leivonta-alusta. Sen verran tätä tuotetta on etukäteen hehkutettu, että odotan sen valmistavan lähes mitä tahansa melkein itsekseen ja toivonkin löytäväni aamuteen huomenna valmiiksi pöydästä. Tilkka maitoa ja kaksi palaa sokeria, kiitos.