195

Muutimme aikanaan vaimon kanssa kumpikin tahoiltamme Espooseen opiskelemaan. Olemme sittemmin asuneet, yksin ja yhdessä, lukuisissa, keskenään hyvin erilaisissa asunnoissa. Kaikilla on kuitenkin ollut yksi yhteinen nimittäjä: samainen bussilinja on kulkenut jokaisen vierestä. Tuo linja on (nykyisin) HSL:n seutuliikenteen bussi numero 195.

Kiitokset HSL:n linjakartoille kuvituksesta.

195 aloittaa matkansa Rautatieaseman vierestä ja reitti kulkee mm. Finlandia-talon, Oopperan, Olympiastadionin ja Seurasaaren ohi ennen kuin se jättää Helsingin taakseen ja sukeltaa Espooseen. Linja on melkoinen maisemareitti, eikä sitä siitä syystä tule käytettyä kotimatkoihin Helsingistä päin kovinkaan usein. Nopeampi vaihtoehto on käytännössä aina tarjolla ja pääasiassa 195:een hypätään vain Espoon sisäisillä matkoilla. Jotain kodikasta linjassa kuitenkin on ja katsaus historiaan valottaa tätä hyvin.

Molempien ensimmäiset asunnot sijaitsivat Otaniemen Teekkarikylässä. Itse pääsin muuttamaan suoraan omaan huoneeseen soluasunnossa, mutta vaimoni aloitti vielä yhden askeleen kauempaa ensimmäisen majapaikan sijaitessa kahden hengen huoneessa. Muutamien eri soluhuoneiden kautta silloinen tyttöystäväni (nykyinen vaimo) päätyi asumaan yksiöön perhekylän puolelle ja päädyin itse de facto muuttotavarana mukana. Tuosta asti olemme käytännössä jakaneet majapaikan, vaikka virallista yhteistä osoitetta saatiinkin odotella vielä pari vuotta.

Perheen residenssejä aikojen varrelta merkitty karttaan.

Koska jokainen kunnon sääntö vaatii poikkeuksen, annan tähän yhteiseen bussinimittäjään peräti kaksi, joista ensimmäisen nyt. Vaimon yksiön jälkeen polkumme johti vaihto-opiskelemaan Prahan teknilliseen yliopistoon, jossa vierähti seuraava lukuvuosi. Tuohon vielä itselle päälle pari kuukautta työharjoittelua Italiassa ja vaimolla vanhempien nurkissa luuhaamista, kunnes paluu Otaniemeen koitti jälleen. Se ensimmäinen yhteinen osoite löytyi taas Teekkarikylän sisältä, tällä kertaa perhekylän rajalta.

Seuraavan muuton yhteydessä jäi Teekkarikylä hyötyineen ja haittoineen taakse ja matka suuntasi kohti Tapiolaa. 195:n pysäkki oli reilusti aiempaa lähempänä ja nimikin tuli kotikatumme mukaan. Jousenkaarella viihdyttiin pari vuotta, kunnes esikoisemme ilmoitteli tulostaan ja vuokranantaja tuntuvista vuokrankorotuksista. Oli lopullinen syy mikä tahansa, päätimme viimein kävellä pankkiin ja hankkia riittävästi rahoitusta omistusasuntoa varten.

Halvempien neliöiden perässä jatkettiin pidemmälle 195:n reitillä ja löysimme sopivan kerrostalokolmion Olarista. Lähin pysäkki oli jopa entistä lähempänä ja kävelymatkaa kotiovelle oli alle 100 metriä. Tässä asunnossa viihdyttiinkin lähes neljä vuotta ja perheen pääluku kasvoi tuossa ajassa kahdella. Tapiolassa alkunsa saanut esikoinen tuli maailmaan vasta muuton jälkeen ja sai seurakseen pari vuotta myöhemmin syntyneen pikkuveljen.

Muuttokuume heräili taas viime keväänä ja moninaisten pohdintojen jälkeen päädyimme palaamaan vanhoja reittejämme takaisin ja etsimään uutta asuntoa jälleen Tapiolasta. Oma asunto myytiin nopeasti ja kun uutta asuntoa ei heti löytynyt, muutimme tilapäisesti vuokralle. Tässä sattui toinen poikkeus sääntöön. Vuokrakämppä Pohjois-Tapiolassa ei sijaitse tutun bussilinjan varrella, mutta sallittakoon tämä poikkeama, kun kyseessä on alusta asti ollut vain tilapäiseksi tarkoitettu majapaikka.

Kun uusi omistusasunto viimein löytyi, kesti reilun viikon verran kaupanteosta hoksata, että tuttu bussilinja kulkee jälleen aivan vierestä. Tämä otettiin viimeisenä merkkinä siitä, että asunto todella on tarkoitettu juuri meidän perheellemme ja murehtiminen asuntolainan suuruudesta ja asunnon sopivuudesta voitiin lopettaa.

14-15 vuodessa on elämässämme muuttunut paljon, mutta jotain on silti pysynyt samana. Mikäli metron länsilinja parin vuoden päästä ei tilannetta muuta, niin sama tuttava pysyy lähipiirissämme vielä useita vuosia myös tulevaisuudessa.