Remontin loppuhetkillä sekä ensimmäisten viikkojen aikana ovat 50-luvun talon ominaispiirteet päässeet tunkeutumaan aivan konkreettisesti perheemme elämään. Lapset leikkivät innoissaan leveillä ikkunalaudoilla ja kuin ihmeen kaupalla ovat välttyneet tippumisen aiheuttamilta kolhuilta. Toisaalta taas itse edelleen totuttelen paikoitellen kapeisiin kulkuväyliin, joita ulospäin avautuvat ovet edelleen tiivistävät. Mahtuminen ei toistaiseksi ole ollut ongelma, sillä perheemme on ulkoisilta mitoiltaan lähempänä 50-lukua kuin nykyaikaa.
Taloudestamme löytyvä ja remontin aikana hankittu teknologia sen sijaan ei tätä ole. Esimerkisi remontin aikana lisätty kaapelimäärä ei olisi mahtunut kulkemaan piilossa ilman kommervenkkejä ja seinän kovertamisesta huolimatta jouduimme valitsemaan alkuperäistä suunnitelmaa paksummat ja korkeammat jalkalistat, sisään jyrsitystä johtourasta huolimatta.
Televisiota ei taloudestamme löydy, mutta silti YUP:n "Suomen Suurin TV" soi päässäni useaan otteeseen. Kylmäkonetta tuotaessa sanat tuntuivat erityisen sopivilta:
| Se painaa tonneja Ei mahdu sisään ovesta Se täytyy tuoda rekalla |
Jo toimitusta edeltävänä päivänä kuljetusfirman miehet varoittelivat, että on olemassa pieni mahdollisuus, ettei laitetta mahduta tuomaan ylös portaita. Tässä vaiheessa kylmä hiki kihosi hetkellisesti selkärankaan, mutta varsinaisia vaihtoehtoja yrittämiselle ei ollut. Operaatio kestikin lähemmäs tunnin, mutta jotenkin kaverit saivat ketkuteltua laitteen asunnon ovesta sisään ja paikoilleen keittiöön.
Loppujen lopuksi koneen asettaminen paikoilleen onnistui ja kun keittiöfirman asentajat olivat käyneet leventämässä valmista aukkoa noin sentillä, mahtuivat molemmat ovetkin aukeamaan. Tiukasta mitoituksesta kertoo myös se, että tiskikoneen luukun ja kylmälaitteen kahvojen väliin jää arvioilta hulppeat 3 mm tilaa. Kaikki ovet kuitenkin aukeavat, joten muulla ei taida olla väliä.
Samainen YUP:n laulu soi päässä muuttopäivänä, kun kodinkonefirman kaverit kävivät toimittamassa uuden pesukoneen aiemmin hajonneen tilalle. Asuntoon laite saatiin hienosti ja kylpyhuoneestakin olisi löytynyt sopiva paikka koneelle, mutta kylpyhuoneen oviaukko osoittautui pullonkaulaksi. Edes koneen katteiden osittainen poistaminen ei auttanut ja kun oven karmeja ei haluttu alkaa purkamaan, oli pakko todeta, että huolella valittu kone olisi palautettava liikkeeseen. Käytin pesukoneen valintaan arviolta kolme viikkoa aikaa, vertailin ominaisuuksia ja viimein päädyin valitsemaan tämän mallin muutamien vaihtoehtojen joukosta. Komiikkaa tilanteeseen lisää se, että muuttopäivän iltana ryntäsimme liikkeeseen ja uuden koneen valinta tehtiin pitkälti mittanauhan perusteella ja aikaa kului ehkä 15 minuuttia.
Nykystandardien mukaisia isoja ovia ja leveitä kulkuaukkoja emme ole ainakaan vielä osanneet kaivata. 50-luvun pienimuotoisuus tuntuu näin parin viikon asumiskokemuksen perusteella viehättävältä, vaikka tiettyjä epäkäytännöllisyyksiä onkin ollut havaittavissa. Toistaiseksi asioihin osaa suhtautua asunnon ominaisuuksina, joiden kanssa vain on opittava elämään. Vuosien varrella mieli voi tietysti muuttua, mutta käsitellään asiat sitten ajallaan.
