keskiviikko 6. elokuuta 2014

Narikka kuntoon ja kirjoituskone käyntiin

Ohhoh, edellisestä tekstistä on näköjään kulunut lähes puoli vuotta. Kirjoitusinto lopahti keväällä, kun asunnon suhteen ilmeni hieman ongelmia (joista ehkä lisää joskus toiste) ja yleisesti vain perusarjen pyörittäminen tuntui vievän kaiken ajan ja voimat. Yritetään nyt saada kynä laulamaan useammin, vaikka tuotteliaimpiin aikoihin tuskin on enää paluuta.

Ohitetaan suoraan edelliset kuusi kuukautta ja aloitetaan aivan viimeaikaisimmista päivityksistä. Kesäloman viimeisellä viikolla tartuin itseäni niskasta kiinni ja tein jonkin verran raivaus- ja rakennustöitä, mitä nyt kesälomaretkiltä jäi aikaa yli. Sain siivottua kellarivarastosta turhaa romua pois ja nyt lattialta löytyy noin yhden neliömetrin verran semityhjää tilaa. Lisäksi hyllyille tuli paikka parille uudelle laatikolle, joten mahdollisuus pienimmän makuuhuoneen siivoamiseen alkaa siis olla olemassa.

Käytännön tasolla isoin saavutus on kuitenkin eteisen saattaminen parempaan käyttökuntoon ja uuden narikan rakennus. Remontin aikana narikka muotoiltiin suorakaiteen muotoiseksi (aiemmin toinen sivuseinä oli n. 15 cm lyhyempi), mutta muuta ei oikeastaan tehty. Muuton jälkeen seinään ruuvattiin aiemmasta asunnosta mukana lähtenyt vaatetanko ja lattialle laitettiin samassa kyydissä tullut kenkäteline. Molemmat olivat nykyiseen tilaan liian lyhyitä, mutta kelpasivat tilapäisratkaisuina. Pyörittelimme vaimon kanssa erilaisia ideoita narikan toteuttamisen suhteen, mutta palasimme aina lopulta yksinkertaiseen ratkaisuun, joka muodostui koko leveyden hyödyntävästä vaatetangosta, kenkähyllystä ja lattialle sijoitettavista koreista tai laatikoista. Laatikoita on jokaiselle perheenjäsenelle omansa ja tarkoitus on käyttää niitä esimerkiksi pipojen, hattujen, hanskojen ja kaulaliinojen säilyttämiseen. Hieman omatoimisemmiksi kasvaneiden lapsien kohdalla oman laatikon käyttäminen alkaa tuntua toimivalta ratkaisulta.

Esteettiseltä kannalta narikka ei ehkä ole tyylikkäin toteutus, mutta loppujen lopuksi käytettävyys ajoi muiden kriteerien ohitse. Pyrimme sisään kantautuvan hiekan ja kuran määrän minimoimiseen ja tästä syystä laitoimme kuramattoa sekä lattialle narikan korien alle että kenkätelineen pohjaksi. Vaatetanko oli ajatus ripustaa roikkumaan katosta, mutta reikiä poratessa kantavasta palkista löytyi läpitunkematonta rautaa muutaman sentin syvyydestä, joten päädyimme perinteisempään seinäkiinnitykseen.

Lattialla olevat korit on vielä tarkoitus vaihtaa ja vaatetangon päälle asennetaan jonkinlainen hattuhylly vieraita varten, mutta muuten eteinen alkaa olla lopullisessa asussaan. Aivan oven viereen asennettiin vielä appiukolta saadut kenkäkaapit lasten kenkiä varten ja aiemmin perusbeige sähkökaappi maalattiin liitutaulumaalilla mustaksi. Sain tyydytettyä rakenteluviettini ainakin tilapäisesti, joten kesäloman viimeistä viikkoa voi pitää menestyksenä.

P.S. Kuva ois kiva.

Joo, niin olisi, mutta totesin eteistä katsellessani, että ihan sillä tasolla ei tällä hetkellä olla, jollaisena haluaisin kotiani esitellä. Katsotaan tuonnempana, jos saataisiin vähän siivottua ja viimeisteltyä toteutusta.