keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Länsirintamalta ei mitään uutta

Remonttityömaa on ollut hiljainen jo reilun viikon. Viivästys on tosin aiheutunut työn teettäjästä johtuvista syistä, eikä urakoitsijaa voi asiasta syyttää. Teetimme testejä vanhoista materiaaleista ja halusimme itsellemme mielenrauhaa tulevan kodin suhteen. Mikään isännöitsijältä, taloyhtiöltä tai urakoitsijalta saamamme tieto ei itse asiassa viitannut mahdollisuuteen mistään haitallisesta, mutta halusimme asiasta mustaa valkoisella ja päädyimme lähettämään näytteitä testattavaksi. Lopputuloksena oli, ettei meillä ole syytä huoleen ja voimme aikanaan muuttaa turvallisin mielin uuteen asuntoon. Viivästyksestä huolimatta urakoitsija on edelleen luottavainen, että remontti valmistuu viimeistään joulukuun puolessa välissä.

Jotain edistystä sentään on tapahtunut. Päätimme viimeinkin keittiön toimittajasta ja olemme parhaillaan viimeistelemässä keittiösuunnitelmaa lopulliseen muotoonsa, jotta pääsemme allekirjoittamaan sopimuksen alle ja toivon mukaan ehdimme vielä saada keittiön paikoilleen ennen joulua. Viimeisin luonnos jouduttiin toteamaan osittain toteutuskelvottomaksi ja seuranneet muutokset pakottivat meidät vielä kertaalleen piirustuspöydän ääreen. Mittauskäynti yritetään hoitaa ensi viikon alussa, jotta tehtaalla saadaan pyörät pyörimään mahdollisimman pikaisesti. Makuuhuoneiden kaapit oli tarkoitus tilata samalla, mutta ne jäävät todennäköisesti nyt ensimmäisen tilauksen ulkopuolelle.

Keittiöön liittyvät olennaisesti myös keittiökoneet, joiden osalta täydennettiin tilausta aiemmin tilatun kylmäkoneen seuraksi.

Lisää edistysaskeleita otettiin parvekelasien tilaamisen muodossa. Alunperin tarkoitus oli asennuttaa nämä vasta ensi vuoden puolella kotitalousvähennyksien tasapainottamisen vuoksi, mutta saimme sovittua laskutuksen vuoden alkuun, vaikka työ tehdäänkin hieman ennen joulua. Parvekelasit sinänsä ovat uudelle parvekkeelle pakkohankinta, sillä kaide on sen verran matala, että ilman laseja saisi jatkuvasti pelätä lapsien tippuvan alas parvekkeelta. Tästä näkökulmasta on oikeastaan aika hyvä, että tämäkin osa remontista tulee toteutettua samassa rytäkässä muiden töiden kanssa.

Myös lattian metsästys on jatkunut ja tällä hetkellä voitolla on valkolakattu saarniparketti. Harkitsimme jonkin aikaa aivan tosissamme betonilattian hiomista edustuskuntoon, mutta molempia vanhempia häiritsi mielikuva päälleen kopsahtelevista lapsista ja hautasimme ajatuksen betonista jonkin joustavamman lattiamateriaalin tieltä.

Konkreettisen rakentamisen puutteesta johtuen jää tämänkertaisen päivityksen kuvitus puuttumaan. Palataan asiaan ensi kerralla, kun olemme taas käyneet työmaalla ja nähneet, kuinka uudet väliseinät ovat lähteneet rakentumaan.


perjantai 18. lokakuuta 2013

195

Muutimme aikanaan vaimon kanssa kumpikin tahoiltamme Espooseen opiskelemaan. Olemme sittemmin asuneet, yksin ja yhdessä, lukuisissa, keskenään hyvin erilaisissa asunnoissa. Kaikilla on kuitenkin ollut yksi yhteinen nimittäjä: samainen bussilinja on kulkenut jokaisen vierestä. Tuo linja on (nykyisin) HSL:n seutuliikenteen bussi numero 195.

Kiitokset HSL:n linjakartoille kuvituksesta.

195 aloittaa matkansa Rautatieaseman vierestä ja reitti kulkee mm. Finlandia-talon, Oopperan, Olympiastadionin ja Seurasaaren ohi ennen kuin se jättää Helsingin taakseen ja sukeltaa Espooseen. Linja on melkoinen maisemareitti, eikä sitä siitä syystä tule käytettyä kotimatkoihin Helsingistä päin kovinkaan usein. Nopeampi vaihtoehto on käytännössä aina tarjolla ja pääasiassa 195:een hypätään vain Espoon sisäisillä matkoilla. Jotain kodikasta linjassa kuitenkin on ja katsaus historiaan valottaa tätä hyvin.

Molempien ensimmäiset asunnot sijaitsivat Otaniemen Teekkarikylässä. Itse pääsin muuttamaan suoraan omaan huoneeseen soluasunnossa, mutta vaimoni aloitti vielä yhden askeleen kauempaa ensimmäisen majapaikan sijaitessa kahden hengen huoneessa. Muutamien eri soluhuoneiden kautta silloinen tyttöystäväni (nykyinen vaimo) päätyi asumaan yksiöön perhekylän puolelle ja päädyin itse de facto muuttotavarana mukana. Tuosta asti olemme käytännössä jakaneet majapaikan, vaikka virallista yhteistä osoitetta saatiinkin odotella vielä pari vuotta.

Perheen residenssejä aikojen varrelta merkitty karttaan.

Koska jokainen kunnon sääntö vaatii poikkeuksen, annan tähän yhteiseen bussinimittäjään peräti kaksi, joista ensimmäisen nyt. Vaimon yksiön jälkeen polkumme johti vaihto-opiskelemaan Prahan teknilliseen yliopistoon, jossa vierähti seuraava lukuvuosi. Tuohon vielä itselle päälle pari kuukautta työharjoittelua Italiassa ja vaimolla vanhempien nurkissa luuhaamista, kunnes paluu Otaniemeen koitti jälleen. Se ensimmäinen yhteinen osoite löytyi taas Teekkarikylän sisältä, tällä kertaa perhekylän rajalta.

Seuraavan muuton yhteydessä jäi Teekkarikylä hyötyineen ja haittoineen taakse ja matka suuntasi kohti Tapiolaa. 195:n pysäkki oli reilusti aiempaa lähempänä ja nimikin tuli kotikatumme mukaan. Jousenkaarella viihdyttiin pari vuotta, kunnes esikoisemme ilmoitteli tulostaan ja vuokranantaja tuntuvista vuokrankorotuksista. Oli lopullinen syy mikä tahansa, päätimme viimein kävellä pankkiin ja hankkia riittävästi rahoitusta omistusasuntoa varten.

Halvempien neliöiden perässä jatkettiin pidemmälle 195:n reitillä ja löysimme sopivan kerrostalokolmion Olarista. Lähin pysäkki oli jopa entistä lähempänä ja kävelymatkaa kotiovelle oli alle 100 metriä. Tässä asunnossa viihdyttiinkin lähes neljä vuotta ja perheen pääluku kasvoi tuossa ajassa kahdella. Tapiolassa alkunsa saanut esikoinen tuli maailmaan vasta muuton jälkeen ja sai seurakseen pari vuotta myöhemmin syntyneen pikkuveljen.


Muuttokuume heräili taas viime keväänä ja moninaisten pohdintojen jälkeen päädyimme palaamaan vanhoja reittejämme takaisin ja etsimään uutta asuntoa jälleen Tapiolasta. Oma asunto myytiin nopeasti ja kun uutta asuntoa ei heti löytynyt, muutimme tilapäisesti vuokralle. Tässä sattui toinen poikkeus sääntöön. Vuokrakämppä Pohjois-Tapiolassa ei sijaitse tutun bussilinjan varrella, mutta sallittakoon tämä poikkeama, kun kyseessä on alusta asti ollut vain tilapäiseksi tarkoitettu majapaikka.

Kun uusi omistusasunto viimein löytyi, kesti reilun viikon verran kaupanteosta hoksata, että tuttu bussilinja kulkee jälleen aivan vierestä. Tämä otettiin viimeisenä merkkinä siitä, että asunto todella on tarkoitettu juuri meidän perheellemme ja murehtiminen asuntolainan suuruudesta ja asunnon sopivuudesta voitiin lopettaa.

14-15 vuodessa on elämässämme muuttunut paljon, mutta jotain on silti pysynyt samana. Mikäli metron länsilinja parin vuoden päästä ei tilannetta muuta, niin sama tuttava pysyy lähipiirissämme vielä useita vuosia myös tulevaisuudessa.


maanantai 14. lokakuuta 2013

Ammattilaiset irti


Parin viikon omatoimisen purkurupeaman jälkeen ovat ammattilaiset viimein aloittaneet oman urakkansa. Ensi töikseen remonttiryhmä poisti suunnitelman mukaiset väliseinät, lattiamateriaalit sekä loput kiintokalusteet. Tällä hetkellä asunto näyttäytyy karuimmillaan ja seuraavat askeleet johtavat kaikki kohti huoneiston lopullista muotoa.

Puretut linoleum-matot rullina. Ruokailutilan oviaukko purettuna ja kylmälaitteen tila avattuna. Näkymä eteisestä ruokailutilaan päin.


Seinälle turvaan nostetut data- ja antennikaapelit. Keittiön ja ruokailutilan väliseinä lekakäsittelyn jälkeen.

Makuuhuoneen lattiassa erottuu selvästi puretun seinän reitti. Seinästä jäi jäljelle ainoastaan sähköpiuhat katosta roikkumaan.


Kustannuksia leikataksemme sovimme urakoitsijan kanssa, että suoritamme vähäpätöisempiä apinahommia omien aikataulujemme salliessa ja ensimmäisenä näistä tuli vastaan remonttijätteen kantaminen. Reilun neljän tunnin huhkimisen ansiosta asunnosta saatiin siivottua iso osa remonttimiesten tuottamasta purkujätteestä jätelavalle. Tällä hetkellä selkään sattuu, puhti on aivan poissa ja on pakko todeta, ettei toimistotyöläisen pehmoista runkoa ole tarkoitettu 20 kg tiilisäkkien kantamiseen. Tästä huolimatta olen tyytyväinen, että pystymme antamaan edes pienen panoksen oman kodin remontin eteen.

Keli onneksi suosi siivouspäivää. Olisi vaimonkin ollut ikävä raahata romua vesisateessa.

Teimme myös ensimmäisen muutoksen suunnitelmiin. Viime hetkellä käänsimme kelkkamme vaatehuoneen seinän puhkaisemisesta ruokailutilaan päin ja komeron rakentamisesta avattuun tilaan. Esteettisistä syistä totesimme, että ruokailutilan seinä on parempi jättää koskemattomaksi ja hyödyntää käytävällä sijaitseva kaappi harvemmin tarvittavan keittiötavaran säilytykseen. Siivoustarvikkeet siirtyvät näin ollen vaatehuoneen puolelle ja tuon tilan suunnittelu sai jälleen uuden vaatimuksen.


Hommat ovat siis pyörähtäneet käyntiin ja juna on alkanut liikkua kohti määräasemaa. Tällä hetkellä on taas melko innostunut olo remontista ja uusi koti siintelee jo jossain horisontissa, vaikka paljon on toki vielä tehtävää jäljellä. Kun asunto on nyt riisuttu runkoonsa asti, on mielenkiintoista seurata, kuinka lopullinen koti rakentuu pala palalta, toivottavasti suunnitelmien mukaisesti. Uusi viikko tuonee mukanaan ensimmäiset askeleet eteenpäin.

***

Ja loppuun vielä syksyn muotivinkki: Näppärä remonttimies askartelee uuden vyön unohtuneen tilalle purkujätekasasta pelastetuista pimennysverhojen naruista. Komeus viimeistellään vielä pienillä, roikkuvilla puupallukoilla.


Kalpene kateudesta Kuvihumpu ja Huippuhomma!


lauantai 12. lokakuuta 2013

Yllätys, yllätys

Vaikka remonttiprojektimme ei suuruusluokaltaan ehkä vedäkään vertoja esimerkiksi omakotitalon rakentamiselle, on se kuitenkin laajudeltaan sitä luokkaa, että en missään vaiheessa olettanut sen sujuvan lähdöstä maaliin saakka ilman minkäänlaisia yllätyksiä tai vastoinkäymisiä. Ensimmäiset yllätykset tulivat vastaan jo purkuvaiheessa, mutta onneksi kaikki eivät olleet luonteeltaan negatiivisia ja toistaiseksi ollaan selviydytty eteenpäin ilman muutoksia suunnitelmiin tai merkittäviä lisäkustannuksia.

Ensimmäiset odottamattomat seikat yllättivät positiivisesti. Purettaessa putkiremontin yhteydessä asennettuja johtolistoja lattianrajasta, kävi ilmi, että toimivia dataportteja löytyykin yhden sijasta kaksi. Jostain kumman syystä nämä on asennettu vieretysten, mutta niiden siirtämisen ei silti luulisi olevan ylivoimainen työ. Lisäksi johdot on tuotu suhteellisen nätisti makuuhuoneiden ulkoreunaa pitkin, joten lisäporttien asentaminen saman reitin varrelle onnistunee jotenkin. Myös antennijohto näytti kulkevan samaa reittiä, joten tämänkin pikkutyön aiheuttamilta kustannuksilta taidetaan välttyä.

Lisää hyviä uutisia saatiin, kun tulokset asbestitutkimuksesta saapuivat alkuviikosta. Remonttiurakoitsija ei itse asiassa uskonut asbestia löytyvänkään, mutta halusimme kuitenkin varmistaa asian, jotta mahdollisilta terveydellisiltä riskeiltä vältyttäisiin. Tutkitutimme palasen parketin alta löytyvästä linoleum-matosta sekä keittiön muovimaton liimasta, mutta kummastakaan ei löytynyt merkkejä asbestista. Tämä helpotti loppuja purkutöitä huomattavasti.

Myös käytöstämme poistuvien rakennusmateriaalien ja kodinkoneiden menekki on yllättänyt iloisesti. Edellisessä tekstissä kerroin jo vanhojen vaatekaappien ja parketin uusista sijoituspaikoista, mutta myöhemmin viikolla laitoimme ilmoitukset myös vanhasta jääkaapista ja hellasta. Molemmista tuli kyselyitä alle tunnin kuluttua ilmoituksen jätöstä ja jääkaappi käytiin hakemassa uuteen kotiin jo seuraavana päivänä. Sen lisäksi, että mieltä lämmittää tavaran päätyminen uudelleen käyttöön, on tällä myös jonkinlainen euromääräinen vaikutus remontin jätemaksuissa.

Isoin ja eniten harmaita hiuksia aiheuttanut yllätys löytyi kuitenkin entisen liinavaatekaapin ja jääkaapin takaa. Purkuvaiheessa huomasimme viattoman näköisen putkenpätkän, joka kulki kätevästi noin 10 cm irti seinästä, osapuilleen 25 cm korkeudessa. Mikäli osoittautuisi, että kyseinen, reilun metrin mittainen putki olisi edelleen käytössä, tarkoittaisi tämä käytännössä koko keittiösuunnitelmamme laittamista uudelleen pöydälle. Juuri tuolle paikalle olimme ajatelleet kylmälaitteen asentamista ja nykyiset kylmäkoneet ovat syvyydeltään selvästi paikalla ollutta suurempia.

Putki vanhan jääkaapin takana, näkymä käytävältä ja lähikuva liinavaatekaapista. Kuvat voi suurentaa klikkaamalla.



Asiaa lähdettiin selvittämään taloyhtiön teknisen isännöitsijän kautta ja kaikeksi onneksi hän osoittautui kärsivälliseksi ja avuliaaksi henkilöksi. Ilmeisesti taloyhtiön arkistoista löytyy materiaalia talon asioista eri muodoissa ja loppujen lopuksi saimme tuomion vuoden 1999 lattialämmityksen korjauksen dokumentaation perusteella. Tämän tiedon nojalla putki on lattialämmityksen poistoputki, jonka voisi toki siirtää, mutta kokonaiskustannus järjestelmän ilmauksineen saattaisi kohota verrattain korkeaksi.

Onneksi emme uskoneet ensimmäistä mielipidettä, vaan laitoimme asiasta kyselyn samassa rapussa asuville hallituksen jäsenille. Ensimmäisen vastauksen perusteella koko lattialämmityksen tulo- ja poistoputkisto olisi uusittu pari vuotta sitten putkiremontin yhteydessä ja kyseinen putki poistettu käytöstä. Seuraava vastaus vahvisti kuvaa, sillä toinen naapuri oli havainnut samaisen putken omassa asunnossaan olevan irti toisesta päästään ja sahannut mokoman kiusankappaleen kokonaan pois. Kun vielä saimme omilta remonttimiehiltämme tiedon, että putki oli meidänkin asunnossamme katkaistu hormiston puolelta, eikä putkea selvästikään käytetty ainakaan veden kuljettamiseen, antoi tekninen isännöitsijä viimein luvan putken poistamiseen. Seuraavan kerran asunnossa käydessämme oli putki poikkaistu molemmista päistään ja tilalla oli siistimistä vaille valmis tila kylmälaitteita varten.

Toistaiseksi olemme siis selvinneet helpolla, eikä isompia vastoinkäymisiä ole tullut eteen. Toivotaan, että sama trendi jatkuu loppuun saakka ja remontti valmistuu aikataulusta edellä sekä kustannusarviota edullisemmin.

Missä on lähin pöytä...? Kop kop.


tiistai 8. lokakuuta 2013

Purkuhommia ja ekotekoja

Reilun viikon jatkuneet purkutalkoot ovat omalta osaltamme nyt paketissa ja myöhemmin tällä viikolla astuvat ammattilaiset kuvioihin. Saimme tehtyä purkutöitä vähintään niin paljon kuin uskalsin toivoa ja remonttifirman hoidettavaksi jäivät lähinnä väliseinien kaadot. Itse vedin rajan osapuilleen mihin tahansa elementtiin, johon tuli joko vettä tai sähköä. Pintavetoina tehtyjä sähkötöitä pystyisin ehkä purkamaankin, mutta mieluummin jätän nekin ammattimiehille.

1950-luvun rakennustöissä suositut talttapääruuvit olivat lopulta myrkkyä ruuvivääntimen vaihtokärjille.


Mennyt viikonloppu kului lähes kokonaan remonttityömaalla ja isoin yksittäinen urakka oli parkettilattian irroittaminen. Tässä kohtaa voin hiukan röyhistää rintaani, sillä kyseisen työtaakan suoritin alusta loppuun itse. Illalla kyllä uni maittoi, sillä lähes koko asunnon riisuminen lattiasta kävi tottumattomalla kunnon päälle. Parketin poistoon olisi ehkä ollut joku hyvä tekniikka, jolla laudat olisivat irronneet kivuttomasti. Itselläni homma vaati kuitenkin jonkin verran väkivaltaa, jotta kussakin huoneessa päästiin alkuun. Loput laudat irtosivat sitten hieman pienemmällä voimalla, mutta täysin ilman fyysistä panosta ei silti selvitty.

Parketti odottamassa matkaa seuraavaan sijoituspaikkaan. Taustalla kasa sekajätettä, joka edelleen odottaa kantamista jätelavalle.


Edellisen omistajan mukaan parketti oli asennettu paikoilleen joskus 70-luvulla, eikä sitä oltu kertaakaan hiottu. Lattia oli jopa sen verran kohtuullisessa kunnossa, että sen säilyttämistä harkittiin tosissaan, kuten aiemmassa blogikirjoituksessa mainitsin. Loppujen lopuksi päädyimme kuitenkin lattian vaihtamiseen, mutta laitoimme toivorikkaina ilmoituksen Tori.fi:in ja kyselimme halukkaita ottajia asunnon vanhalle tammiparketille. Yllätyksekseni kyselyitä tuli useita (viiden ja kymmenen väliltä) ja loppujen lopuksi parketin palaset lähtivät kohti Siuntiota, jossa ne päätyvät kuusamolaisen luhtiaitan lattiaksi.

Toinen iso purkutyö oli makuuhuoneiden vaatekaapit sekä keittiön kaapistot. Näitäkin olimme lahjoittamassa pois samaisen webbipalvelun kautta, mutta remonttiurakoitsijan arvioitua kaapit todella hyväkuntoisiksi ja olevansa varma halukkaita ottajia löytyvän, päädyimme pyytämään niistä koemielessä muodollista korvausta. Ja kyselijöitä todella riitti. Taloudelliselta kannalta harmillisesti sovimme kaupoista verrattain nopeasti ja jonkin verran pyyntihintaamme halvemmalla, sillä halukkaita ottajia ilmaantui kaupanteon jälkeen vielä useita. Toisaalta henkilö, joka kaapit sai mukaansa, otti samalla myös lähes kaikki keittiön kaappirungotkin, vaikka niihin ei alkuperäisiä ovia ollutkaan enää jäljellä. Kaapit päätyvät uusiokäyttöön 50-luvun omakotitaloon Riihimäelle ja toivottavasti niiden taival jatkuu vielä vähintään yhtä pitkään kuin tähänkin asti.

Yhteen vaatekaappiin kirjoitin taustalevyyn lyhyen historian tähän asti kuljetusta matkasta. Jälkeensä kaapit jättivät isot aukot makuuhuoneiden väliseinässä.


Parketin sekä kaappien tehtyä kauppansa jäi puupurkujätettä varten varattu jätelava melko vajaatäytölle. Parempi silti näin päin. Mieltä lämmittää käyttökelpoisen rakennusmateriaalin päätyminen uudelleen käyttöön, vaikka se ei omiin suunnitelmiimme sopinutkaan. Toivottavasti uudet omistajat saavat hyödynnettyä mukaan ottamansa tavarat mahdollisimman tehokkaasti, eikä parkettia tai kaappeja tarvitse laittaa jätteeksi uudessakaan osoitteessa.

Maanantain kunniaksi saimme vielä tiedon tutkimuslaboratoriosta, että lähettämämme näytteet keittiön muovimaton liimasta ja koko muun kämpän peittävästä linoleumlattiasta eivät sisältäneet asbestia, kuten pahimmissa painajaisissa pelättiin. Näin erityisesti linoleumin purku-urakka helpottui merkittävästi ja selviämme siitä myös paljon pienemmillä kustannuksilla kuin mitä asbestipurkuihin erikoistuneen alihankkijan käyttö olisi vaatinut.

Keittiön kaappien alta löytyi muistoja menneistä.


Pitkin matkaa on suoritettu kevyttä välisiivousta ja meidän osaltamme purku-urakka päättyi omien tavaroiden ja tarvekalujen pois korjaamiseen. Seuraavaksi paikalle astelevat alan ammattilaiset isoine työkaluineen ja koneineen ja suorittavat loppuun tarvittavat purkutyöt. Pikkuhiljaa on asunto paljaine pintoineen alkanut paljastaa potentiaaliaan ja vaikutelma varmasti vahvistuu, kun sovitut väliseinät kaadetaan ja tila alkaa muistuttaa haluttua. Askel askeleelta asunto lakkaa olemasta se toisen ihmisen koti, jonka ostimme ja muistuttaa sitä runkoa, josta rakennetaan unelmakoti meidän perheellemme. Ensimmäinen vaihe remonttia on loppusuoralla ja jäämme innolla odottamaan varsinaisten rakennustöiden alkamista.


sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Makuuhuoneiden muutostyöt

Yksi syy uuden asunnon hankintaan oli yhden lisämakuuhuoneen tarve. Tämä tarve ei ehkä ole täysin ajankohtainen juuri nyt, sillä tarkoitus on edelleen laittaa lapset jakamaan yksi huone ainakin siihen asti, että esikoisemme aloittaa koulutaipaleensa. Siihen saakka kolmas makuuhuone saa toimia työhuoneena ja tarvittaessa vieraiden majapaikkana.

Pienimmälle makuuhuoneelle (mh3) ei voida ikkunajaon takia tehdä oikeastaan mitään. Harkitsimme väliseinän osittaista avaamista ja liukuoven asentamista, mutta tästä ajatuksesta luovuttiin sekä kustannus- että käytettävyyssyistä.

Kahden suurimman makuuhuoneen väliseinä koostuu nykyisellään kiinteistä kaappielementeistä, jotka ovat itse asiassa ikäänsä nähden loistavassa kunnossa, mutta eivät mielestäni vastaa käytettävyydeltään nykyisiä säilytysratkaisuja. Lisäksi keskimmäisessä makuuhuoneessa nykyiset kaapit hankaloittavat huoneen kalustettavuutta, koska kaappien eteen ei kummoisia rakennelmia pysty asentamaan, jotta kaapin ovet edelleen pääsevät aukeamaan. Tarkoitus on siis purkaa sekä kaapit että nykyinen väliseinä ja rakentaa uusi väliseinä siten, että vapautuva tila suurentaa keskimmäistä huonetta. Uudet kaapit kootaan olohuoneen vastaiselle seinälle, tällä haavaa vain isoimpiin makuuhuoneisiin.

Makuuhuoneiden nykyinen pohjaratkaisu vasemmalla, tuleva oikealla. Klikkaa kuvat suuremmaksi.


Ensi alkuun suurin makuuhuone (mh1) kalustetaan lastenhuoneeksi ja keskimmäisestä tulee vanhempien makuuhuone. Väliseinän siirron myötä huoneessa on juuri ja juuri riittävästi tilaa parisängylle (pääty väliseinää päin) sekä kulkutilalle jalkopäässä.

Perinteisesti vanhempien huone olisi asunnon suurin makuuhuone, mutta järkevästi ajatellen lähes kaikki, mitä vanhemmat tekevät makuuhuoneessa, tehdään sängyssä. Näin ollen vanhempien todelliset tilavaateet ovat melko vaatimattomat. Lapsilla sen sijaan on lelunsa ja leikkinsä, jotka vaativat loputtoman paljon tilaa ja leviävät yleensä koko kodin alueelle. Olisi kuitenkin hienoa, jos edes öisin leikkikalut olisi mahdollista pakata niille kuuluville paikoilleen pois näkyviltä. Oletettavaa kuitenkin on, että vuosien saatossa huonejärjestys tulee muuttumaan, kun lapset jossain vaiheessa muuttavat omiin huoneisiinsa.

Makuuhuoneiden tilasuunnitelman viimeistelyn myötä jäljellä on enää narikan ja vaatehuoneen muodostaman kokonaisuuden ratkaisu. Näillä näkymin näiden lopullinen sijoittelu tulee noudattamaan melko pitkälle olemassa olevaa ratkaisua, mutta mietintä jatkuu edelleen. Palataan näihin, kunhan jotain raportoitavaa on.