Avaimet käteen

Uuden asunnon hallinta siirtyi viimein meille, kun edellinen asukas toimitti nipun avaimia muutaman päivän sovittua aikaisemmin. Jälkeensä asunnolle he jättivät pinon vanhoja Tammen kultaisia lastenkirjoja sekä muutamia asukkaan vanhoja leluja, mukaan lukien kuvassa näkyvän peltisen leikkiauton. Edellisen kerran asuntoa ostaessa jälkeen jätetyt tavarat lähinnä nostivat ärsytyskynnystä muuttovaiheessa, mutta tällä kertaa asiasta oli sovittu etukäteen ja tavarat päätyvät meillä varmasti lasten leikkeihin. Lapsemme ihastuivat lahjoituksiin ikihyviksi ja onnistuivat jopa saamaan aikaan uuden asunnon ensimmäisen riitansa, koskien samaista leluautoa. Tästä huolimatta, suuret kiitokset "perinnöstä" U & T!

Heti seuraavana päivänä ryntäsimme ensimmäistä kertaa tulevalle työmaalle ja vastaanotimme jopa ensimmäiset vieraamme. Omien sorkkarautojensa kera.

Päätimme hoitaa jonkin osuuden remontista itse, sekä säästösyistä että halusta tehdä jonkinlainen työpanos uuden asunnon remontoimisen eteen. Mukaan saimme pari apumiestä, lähes yllättäen ja pyytämättä. Tuli todistettua, ettei innokkaampia purkajia taida ollakaan kuin joukko toimistohommiinsa tympääntyineitä tietotyöläisiä. Ensimmäisenä päivänä saatiin melko paljon aikaan, kun kyytiä saivat niin lattialistat, makuuhuoneiden kaapit kuin vaatehuone sekä narikkakin. Kiitokset vielä remonttiavusta isälleni ja Katrille. Huippuhomma!

 

Vastaavia kiinnikekasoja löytyi purkuhommien jäljiltä lähes joka huoneen nurkasta. Pienimpään makuuhuoneeseen kerättiin isompaa purkujätettä odottamaan jätelavalle siirtoa.

Makuuhuoneiden väliseinän muodostavien kaappien purkamisesta saimme kuulla kauhutarinoita jo etukäteen ja melkoiselta urakalta se alkuun vaikuttikin. Ovien ja sisuskalujen paloitteluun vierähti tunti jos toinenkin, eivätkä ensimmäiset, kevyet yritykset runkojen purkamisesta vaikuttaneet lupaavilta. Kaikeksi onneksi purin kaappien reunustaa kiertävät listoitukset ensin, sillä ilman niitä alkoi vaikuttaa aivan siltä kuin kaapit olisivat elementteinä paikalleen asennettuja. Hieman vielä puukolla auki maalipintaa kaappien välistä ja kas: elementeiksihän nuo lopulta paljastuivatkin. Kun aika tulee, on kaapit yksinkertaista, tosin arvatenkin verrattain raskasta, nostaa paikoiltaan ja kuskata sellaisenaan jatkokäsittelyyn. Toistaiseksi kaapit jäivät kuitenkin paikoilleen, sillä vielä meillä ei ole paikkaa, johon purkujätettä voitaisiin kuljettaa.

Kaapit olivat itse asiassa todella hyvässä kunnossa ja peittoavat rakenteensa jämäkkyydessä nykyaikaiset, kalustelevystä kasatut rungot mennen tullen. Mikäli halukkaita ottajia kaapeille löytyy, niin lahjoitamme ne mielihyvin adoptoitavaksi uuteen kotiin. Itsellämme on tähtäimessä enemmän moderni koti sekä ilmeeltään että toiminnoiltaan, joten valitettavasti meiltä nämä taitavat jäädä vaille käyttöä.

Alkuperäiset puiset kaapit olivat ikäänsä nähden loistokunnossa, mutta päätynevät siitä huolimatta joko jätelavalle tai parhaassa tapauksessa uuteen kotiin.

Lattian säilyttämisen suhteen arvontalaulu raikaa edelleen. vaikka itse alankin olla aika vahvasti kallellaan lattian uusimisen suuntaan. Itse asiassa tämä on ollut suunnitelma alusta asti, mutta lattian pelkällä kunnostuksella olisi mahdollista säästää pitkä penni materiaalihankinnoissa. Asiaa voidaan vielä miettiä kuluvan viikon loppuun, sillä purkutöitä päästään jatkamaan toden teolla vasta ensi viikonloppuna. Toivon mukaan urakoitsija astuu ohjaksiin viikon päästä, mutta on toki mahdollista, että aloitus viivästyy ja meillä on kuin onkin enemmän aikaa purkuhommien suorittamiseen.

Lapset löysivät työmaalle tuodut tussit ja antoivat oman panoksensa keskusteluun lattian säilyttämisestä

Paljon jäi toki vielä paikoilleen, mutta kauhean paljon pidemmälle ei luultavasti päästäkään ennen kuin on joku paikka, johon remonttijätettä voi viedä. Tarvitsisimme paikalle roskalavan, mutta tätä varmaan saadaan odotella ainakin siihen asti, että remonttiurakasta päästään sopimukseen tyrkyllä olevan yrityksen kanssa.

Ensimmäinen askel remontin toteuttamisen suhteen on joka tapauksessa otettu ja tästä ei helposti voida enää kääntyä ympäri. Innostus uudesta asunnosta valtasi toden teolla mielen ja näillä höyryillä on tänäänkin selvitelty erilaisia asuntoon liittyviä asioita. Toivotaan, että hyvä mieli jatkuu mahdollisimman pitkään, jotta energiaa remontin tekemiseen riittää myös jatkossa.

Ei taida onnistua

Remontti on edelleen suunnitteluvaiheessa ja parhaillaan päästään lähemmäksi sekä varsinaista aloituspäivää, lopullista projektisuunnitelmaa että päätöstä keittiötoimittajan valinnasta. Jo tässä vaiheessa on kuitenkin selvää, että pelkästään kustannussyistä aivan kaikkea ei pystytä toteuttamaan ennen sisäänmuuttoa, eikä kaikkia tarvittavia lisäkalusteita tulla hankkimaan ennen kuin asunnossa on asuttu tovi.

Parvekelasitusta tuskin tullaan asentamaan ennen kevättä, kylpyhuone jää toistaiseksi hempeän siniseksi ja hyvin todennäköisesti myös jalkalistojen asentaminen jää allekirjoittaneen vastuulle odottamaan sopivaa ajankohtaa. Vaimo joutunee tinkimään Timberwisen superparketista ja tilalle etsitään jotain vähän edullisempaa. Jäämme myös ilman pesutornia ja pyykkisouvi yritetään hoitaa taloyhtiön tiloissa.

Makuuhuoneen kattoon ei myöskään hankita uutta valaisinta heti, mutta lastenhuone tuskin pärjää ilman valoja. Olohuoneeseen ei hankita isännän haluamaa nojatuolia, eikä työhuoneeseen uutta radiota. Vanha matto saa edelleen kelvata olohuoneen lattian peitoksi ja ruokapöydän ääressä istutaan samoilla keittiön tuoleilla kuin tähänkin asti. Habitaresta löytyi kiva seinäkello ja hintaluokkakin liikkui oikeissa nollamäärissä. Nollien edessä oleva numero valitettavasti oli pari pykälää liian korkealla. Etsintä siis jatkuu.

Itseäni ei niinkään häiritse yllä mainittujen asioiden puuttuminen remontin päättyessä, kunhan toteutetut asiat on tehty hyvin, eikä niiden toteutustapaa tarvitse harmitella jälkikäteen. Pyrimme ensi alkuun panostamaan oleellisimpiin asioihin ja jatkamaan yksityiskohtien hiomista muuton jälkeen. Tällä haavaa olemme ajatelleet tämän asunnon toimivan kotinamme seuraavat 10 vuotta, joten aikaa viimeistelyyn on kyllä.

Remontin kustannusarviota hioessa alkaa käydä selväksi, mitkä osiot ovat meille oikeasti tärkeitä ja mistä ollaan tarvittaessa valmiita tinkimään. Esimerkiksi keittiö pystyttäisiin rakentamaan tarvittaessa todella halvalla, mutta koska kyseessä on molempien mielestä ehkä koko asunnon tärkein tila, ollaan sen rakentamiseen valmiita myös panostamaan rahallisesti. Toisaalta on palkitsevaa havaita, että omaa aikaansa ja vaivaansa uhraamalla on mahdollista saada sekä kustannussäästöjä että itselle mieluisampia ratkaisuja. Hyvänä esimerkkinä toimivat vaikkapa keittiön kodinkoneet, joista kaikki keittiötoimittajat ovat tehneet erilaisia pakettitarjouksia. Ensi katsomalta kokonaissummat ovat vaikuttaneet houkuttelevan edullisilta, mutta lähemmin tarkasteltuna eivät koneiden ominaisuudet kuitenkaan ole vakuuttaneet. Kodinkoneliikkeissä ja messuilla juoksemalla on löytynyt itseä tyydyttävät mallit ja liikkeiden keskinäinen kilpailutus on saanut hinnat kohdilleen eikä koneiden lopullinen yhteishinta näytä muodostuvan keittiöliikkeiden paketteja korkeammaksi.

Tällä hetkellä kuitenkin ollaan kustannusarviossa vielä melko reilusti alunperin kuvitellun rajan väärällä puolella ja säästökohteiden kartoitus jatkuu. Remontin alussa tehtävästä purkamisesta olemme ajatelleet hoitaa osan omin käsin, koska uskomme taitojen riittävän jotenkuten rikkomiseen, vaikka rakentamisen jätämmekin suosiolla ammattilaisille. Tehtävän työn laajuudesta sekä materiaalivalinnoista pystytään jonkin verran tinkimään, jotta päästään lähemmäksi kipurajaa. Valitettavasti olemme vaimoni kanssa melko tarkkoja hankittavien tavaroiden ja materiaalien suhteen, joten on mielenkiintoista nähdä, mihin lopullinen kustannusarvio asettuu. 

Päivät kuluvat ja avainten käteen saaminen lähestyy. Varmaa on, että remontti alkaa, mutta nähtäväksi jää, mitä kaikkea sen aikana toteutetaan ja mihin yksityiskohtiin panostetaan.

Habitaren antia

Käynti Habitaressa on kuulunut perheemme ohjelmaan lähes vuosittain, eikä tämäkään vuosi tehnyt poikkeusta. Tällä kertaa olimme tosin liikkeellä hieman enemmän tosissamme ja kun ensimmäisen, muutaman tunnin vierailun seurauksena emme ehtineet katsoa kuin lähes pelkästään kodinkoneita, suuntasimme ihmisvilinään uudemman kerran vielä lauantaina. Kaikeksi onneksi saimme jätettyä lapset hoitoon isovanhemmille ja pystyimme keskittymään tarjontaan täysipainoisesti, ilman huomiosta kilpailevia pikkuihmisiä.

Yleensä messuilla on haahuiltu lähinnä huonekalu- ja sisustusosastoilla, mutta tällä vierailuilla nuo alueet jäivät lähes täysin tutkimatta. Pääpaino vierailussa oli erilaisiin rakennusmateriaaleihin ja toteutustapoihin tutustuminen sekä viime hetken ideoiden kartoittaminen.

Voin todeta reissun kaikin puolin onnistuneen. Esimerkiksi erilaisia lattiamateriaaleja oli koossa pienellä alueella sellaisia määriä, että vastaavan tarjonnan näkemiseen olisi muuten pitänyt kuluttaa tunneittain aikaa, litroittain bensaa ja koko perheen hermot olisivat olleet todella kireällä. Todennäköisimpänä lattiamateriaalina sekä ennen että jälkeen messujen olemme pitäneet parkettia, mutta sopivan löytäminen pelkästään rautakauppojen valikoimasta on osoittautunut haastavaksi. Habitaressa sen sijaan keskustelimme 4-5 parkettifirman edustajien kanssa, kartoitimme valikoimaa, tilasimme näytepaloja sopivilta tuntuvista vaihtoehdoista sekä pyysimme yhden tai kaksi tarjousta varsinaisesta parkettityöstä. Kaikki tämä parissa tunnissa, ilman mainittavaa tunnelman kiristymistä. Lisäksi saimme tutkittua muita materiaalivaihtoehtoja sekä pohdittua niiden hyviä ja huonoja puolia.

Hieno löytö oli Helsingin Erikoishöyläys -niminen liike, jonka tuotteista huomio kiinnittyi jalkalistoihin. Itse listoissa ei ollut ulkoisesti mitään erityistä, mutta heidän edustajansa mukaan mihin malliin tahansa pystytään tekemään johtoura sisälle, eikä kustannuskaan tuntunut kovin kummoiselta. Tämä saattaa helpottaa mm. asunnon tietoverkkokaapelointia, joka on toistaiseksi aiheuttanut harmaita hiuksia allekirjoittaneelle ja saanut jopa harkitsemaan koko osion tiputtamista remonttisuunnitelmasta.

Kodinkonepuolelta ei kylmälaitteen lisäksi muita tilauksia vielä tehty, mutta tarjouspyynnöt laitettiin vetämään tietyistä keittiölaitteista. Nämä liittyvät melko oleellisesti keittiön tilaamiseen, joten toivottavasti varteenotettavia tarjouksia tipahtelee postiluukusta vielä tämän viikon alkupuolella.

Muutoin käynnin anti jäi ehkä vähemmän konkreettiseksi. Keittiön hanaksi löytyi varteenotettava malli Orakselta ja keskustelimme parin eri puuseppäliikkeen edustajan kanssa eteisen narikan rakentamisesta. Jää nähtäväksi, mitä näistä tullaan loppujen lopuksi käyttämään, mutta mikäli näitä vaihtoehtoja käytetään, on jonkinlainen ensikosketus jo otettu.

Ensi vuonna olemme toivon mukaan liikkeellä jälleen sisustus- ja ideointimielellä, eikä varsinaisiin rakennusaiheisiin tarvitse keskittyä. Tämänkertainen vierailu oli joka tapauksessa onnistunut ja saimme mielestämme paljon konkreettisia ajatuksia siitä, miten tiettyjä remontin osa-alueita lähdetään toteuttamaan. Käytetyt tunnit saadaan toivottavasti säästettynä aikana takaisin remontin kuluessa.

P.S. Messukeskuksen kahvila- ja ravintolatarjonta oli uudistunut edellisestä visiitistä ja erityisesti yläkerran Fazerin kahvila teki vaikutuksen sekä sisustukseltaan ja tarjonnaltaan. Pisteet tyylikkäästä tapetista sekä herkullisesta chili-suklaakakusta.

Kodin sydämeen

Keittiötä on usein kutsuttu kodin sydämeksi ja ainakin itselleni se on ehkä tärkein yksittäinen huone missä tahansa asunnossa. Ruoanlaitto sekä leivonta ovat lähellä sydäntäni ja olenkin käytännössä keittiön pääkäyttäjä meidän taloudessamme. Ruoan laittaminen käy minulle myös harrastuksesta, joten keittiön, ehkä enemmän kuin minkään muun yksittäisen tilan suhteen, minulla saattaa olla keskimääräistä enemmän annettavaa myös suunnittelupuolella.

Muutokset pohjaan

Uudessa asunnossa myös keittiö on lähellä alkuperäiskuntoa ja kokee melkoisia muutoksia aikaisempaan verrattuna. Pelkästään tilaratkaisu tullaan uudistamaan melko perusteellisesti. Keittiön ja ruokailutilan välinen väliseinä on tarkoitus purkaa ja siirtyä lähemmäs "modernia tupakeittiötä," jossa keittiö ja ruokailutila muodostavat yhden kokonaisuuden. Eteiskäytävään nykyisin avautuva liinavaatekaappi laitetaan umpeen ja avataan keittiön puolelle siten, että kylmälaitteille tarkoitettu tila levenee 1200 mm leveälle kylmälaitteistolle riittäväksi. L-kirjaimen muotoisesta vaatehuoneesta erotetaan L:n sakara, josta tehdään ruokailutilaan avautuva 500 mm leveä, korkea komero. Mikäli säilytystila keittiössä (ja koko asunnossa) tuntuu riittämättömältä, olemme ajatelleet mahdollisena koota avohylly ruokailutilaan parvekkeen vastaiselle seinälle. Tätä tosin tuskin tehdään nykyisen remontin puitteissa, vaan asiaan palataan myöhemmin, jos tarvetta tuntuu olevan.

Keittiö ja muutoksen alaiset tilat nykytilassaan vasemmalla, remontin jälkeinen pohjaratkaisu oikealla

Yksi suuri syy siihen, miksi keittiö on suunnittelulistalla ensimmäisten asioiden joukossa, on yksinkertaisesti keittiöpakettien pitkähköt toimitusajat. Säännönmukaisesti eri toimittajat kertovat toimitukseen vaadittavan 5-7 viikkoa, joten keittiön tilaamisella alkaa olla jo jonkinlainen kiire, jotta "jouluksi kotiin"-tavoitteessa on edes teoriassa mahdollista pysyä.

Säilytystilat ja työskentelytaso

Kesällä asuntomessuilla tehdyn kartoituksen sekä Stetson-Harrison -menetelmän perusteella valitsimme mahdollisten keittiötoimittajien "short listille" neljä yritystä, joiden kanssa olemme käyneet tekemässä suunnitelman uudesta keittiöstä. Prosessin alussa itsellämme oli jo melko vahvat näkemykset siitä, miten vaikkapa kaapit tai kodinkoneet tulisi sijoitella, mutta on ollut virkistävää huomata, että keskustelu alan ammattilaisten kanssa on avannut omaa ajattelua hyväksymään myös muita näkemyksiä.

Muutamia kuvia keittiön nykytilasta edellisestä blogikirjoituksesta

Keittiö sinänsä ei ole valtaisan suuri ja sijoitetaan kylmälaitteita lukuunottamatta yhdelle, 3300 mm pitkälle seinälle. Suunnittelukierroksen kuluessa itselläni on vahvistunut ajatus siitä, että keittiössä tulisi olla yksi mahdollisimman pitkä työskentelytaso. Jostain syystä yksikään keittiötoimittaja ei ole ensimmäisissä ehdotuksissaan ajatellut asiasta samalla tavalla, vaan keittiötaso on jaettu suhteellisen tasan tiskialtaan ja liesitason toimiessa väliasemina. Toinen työskentelytasoon liittyvä ajatus on liesitason (ei altaan) sijoittaminen työskentelyalueen toiseen päähän, jotta sitä voidaan tarvittaessa käyttää ylimääräisenä laskutasona. Lisäksi itselleni tuntuisi luonnolliselta sijoittaa pisin työskentelyalue ikkunan viereen, jotta ruokaa laittaessa olisi mahdollista nauttia ulkoa tulevasta luonnonvalosta. Näiden ajatusten perusteella keittiötaso asettuisi muotoon (ikkunasta päin katsottuna): työskentelytaso, liesi, laskutaso, allas, lasku-/lyhyempi työskentelytaso.

Rajoitteita eri elementtien sijoitteluun asettaa lähinnä keittiön viemäriputkisto, joka sijaitsee n. 1300 mm päässä keittiötason päässä sijaitsevasta hormistosta. Käytännössä allas tulisi asettaa melko lähelle nykyistä viemärivetoa, jotta ylimääräisiltä putkitöiltä vältytään. Lisäksi astianpesukonetta ei ole mahdollista sijoittaa viemäriputken kohdalle, mutta muuten sen sijoitteluun ei ole suuria rajoitteita, koska tulo- ja poistoputket voidaan tarvittaessa kuljettaa sokkelissa. Näyttää tosin käyvän niin, että tiskikone saa paikan vesialtaan viereisestä kaappielementistä.

Alunperin ajattelimme keittiöön mahdollisimman pitkälle tasalevyisiin, 600 mm leveisiin kaappielementteihin pohjautuvaa ovijakoa, mutta pitkän työskentelytason toiveen täyttäminen näyttää edellyttävän alkuperäisestä ovijakoajatuksesta luopumista. Loppujen lopuksi tämä on ehkä hyväkin asia, sillä näin keittiö tuntuu saavan hieman elävämmän ilmeen. Lopullisen ovijaon päättäminen on vielä kesken, mutta kunhan se (toivon mukaan) saadaan viimeisteltyä viikonlopun aikana, on edessä vielä lopullinen päätös materiaaleista sekä kaappien sisuksista. Lähtökohtaisesti ajatuksena on yläkaappien pitäminen oikeasti kaappeina ja alakaappien toteuttaminen erilaisina sisälaatikostoina.

Keittiön (ja koko asunnon) yllä leijuu huoli säilytystilan riittämättömyydestä, mutta emme kuitenkaan halua tehdä ratkaisuja pelkästään tämän perusteella. Toisin sanoen säilytystila voitaisiin maksimoida rakentamalla keittiötason yläpuoliset kaapit kattoon asti, mutta mielestämme keittiön yleisilmeestä tulisi tällöin tarpeettoman raskas. Jonkinlainen kompromissi kaappien korkeuden suhteen on siis edessä, mutta lopullinen päätös on vielä tekemättä.

Keittiökoneet

Alunperin ajattelin keittiökoneiden valinnan olevan suhteellisen suoraviivaista puuhaa ja itseni kaltaiselle teknologiaintoilijalle jopa jollain lailla mukavaa ajankulua. Todellisuus on kuitenkin osoittautunut toiseksi.

Kylmäsäilytystilan suhteen itselläni on ollut selkeä visio sekä pakastin- että kylmäkapasiteetin selkeästä kasvattamisesta. Edellisessä asunnossa totuimme kylmäkellarin käyttöön ja esimerkiksi kesän aikana säilötyt hillopurkit on ollut kätevä säilyttää kellarissa ja hakea jääkaappiin täydennystä aina tarpeen vaatiessa. Uudessa asunnossa kylmäkellaria ei ole ja tätä puutetta on tarpeen ainakin osittain kompensoida asunnon oman kylmälaitteen tilavuutta kasvattamalla. Toisaalta taas tähän asti käytössä olleiden jääkaappipakastimien pakastinlokero on auttamatta liian pieni ja pakastettavan ruoan suhteen täytyy tehdä jatkuvasti jonkinlaista priorisointia.

Kesän mökkireissun ja asuntomessuilla käynnin jälkeen olemme koko ajan ajatelleet kylmälaitteeksi Festivon kylmiöpakastinta, eikä mieli ole keittiön suunnittelun kuluessa juurikaan muuttunut. Suurimmiksi hankinnan hidastimiksi ovat muodostuneet suhteellisen korkea hinta sekä normaalia jääkaappia n. 200 mm suurempi korkeus, joka tekee laitteesta melko massiivisen kokoisen. Pitkällisen arpomisen jälkeen päädyimme viimein tekemään tilauksen kyseisestä laitteesta, saatuamme mielestämme järkevän tarjouksen Habitare-messuilta. Nyt on ainakin peli avattu hankintojen suhteen eli ensimmäinen askel on otettu. Tilauksen voi toki vielä purkaa, mikäli mieli lähiaikoina muuttuu tai haluamme loppujen lopuksi jonkin toisen ratkaisun kylmäsäilytykseen.

Liesitason kriteerit ovat keittiötason koneista selvästi helpoiten määritellyt. Induktio, 600 mm leveä, slider-ohjaus, eikä metallikehystä. Spekseihin sopivia laitteita onkin löytynyt melkoinen joukko ja tällä hetkellä arvotaan lähinnä sitä, tarvitaanko neljä keittoaluetta vai riittäisikö kolme?

Astianpesukoneen kohdalla alkaa valinnan vaikeus jo hiipiä esiin. Kävin katsomassa tarjontaa sekä Mielen galleriassa että Bosch-Siemensin Showroomissa. Pikku hiljaa kuva tiskikoneen sisuskaluista alkaa muodostua, mutta silti malleja erilaisin toiminnoin ja lisävarustein on pilvin pimein. Astianpesukone on keittiökoneista ainoa, jonka olemme ajatelleet asentaa kalusteoven taakse, joten tämä onneksi rajaa mahdollisuuksien joukkoa jonkin verran.

Uunien kohdalla huomasin olevani kaikkein eniten ulkona nykymallien toiminnallisuuksista. Omaan kokemukseen pohjautuen uunien teknologinen huippu on ollut kiertoilman käyttö. Pyrolyyttisestä puhdistuksesta olin kuullut jo ennestään suhteellisen paljon ja tuote-esittelyiden jälkeen alan olla entistä vahvemmin sitä mieltä, että tästä ominaisuudesta kannattaa ehkä maksaa muutama euro ylimääräistä.

Tämän jälkeen onkin paletti täysin auki. Pitääkö uunissa olla paistolämpömittari lihalle? Entä kosteuspaisto-ominaisuus tai höyrykypsennyksen mahdollisuus? Teleskooppikannattimet? Jaettava uunitila? Valmiita paisto-ohjelmia?

Valintaa ei helpota normaali ominaisuuksien kertyminen europinon kasvaessa, vaan samalla rahamäärällä saa eri valmistajien uuneissa erilaiset ominaisuudet. Lisäksi ei pidä unohtaa esteettisiä seikkoja eli kuinka tyylikkäältä uuni näyttää keittiön kaappien keskellä. Sama tietenkin koskee kaikkia muitakin laitteita.

Lukuisien tuote-esittelyjen, kodinkoneliikekäyntien sekä käynnissä olevien tarjouskampanjoiden perusteella mahdolliset mallit ovat rajautuneet melko suppeaksi joukoksi ja tällä hetkellä vain odotellaan eri myyjätahojen tarjouksia. Helpointa tietenkin olisi ostaa kodinkoneet pakettina keittiötoimittajalta, mutta valitettavasti perusluonteeni tekniikkahankintojen suhteen vaatii asiaan perehtymistä ja näennäisesti "parhaan" valinnan tekemistä. Jälkikäteen katsottuna voi yleensä todeta valintakriteereiden olleen vain osittain rationaalisia, mutta harvemmin olen joutunut tehtyjä valintoja katumaan. Toivottavasti tällä kertaa käy samoin.

Loppusanat

Keittiön suunnittelu ei siis edelleenkään ole lopussa, mutta maalisuora sentään jo häämöttää. Kuten alussa totesin, asettaa toimitusajan pituus jonkinlaisen määräajan valinnan tekemiselle, eikä asiaa voi enää lykätä kovinkaan kauas. Muutamat yksityiskohdat odottavat edelleen ratkaisua, mutta pyrimme tekemään lopulliset päätökset keittiötoimittajasta, ovijaosta, kaappien sisuksista, materiaaleista sekä kodinkoneista viimeistään ensi viikon aikana. Tämän jälkeen on toivottavasti jotain lukittuna remonttisuunnitelmassa ja voimme siirtyä eteenpäin seuraavaksi ratkaisua vaativiin haasteisiin.

Lähtötilanne

Blogin perustamisen yhteydessä lupasin esitellä uuden asunnon heti ensi tilassa ja viimein käytössä on riittävästi materiaalia tarkoitusta varten. Kävimme tulevalla työmaalla ensimmäistä kertaa kaupanteon jälkeen ja räpsin muutaman otoksen samalla reissulla. (Kuvia voi klikata nähdäkseen ne suurempina.)

Perheemme tulevan valtakunnan kaikki 86 neliömetriä jakaantuvat olohuoneen, kolmen makuuhuoneen, keittiön ja muun tilan kesken seuraavasti (kiitokset vaimolleni alkuperäisen pohjapiirustuksen muuttamisesta selkeämmin esitettävään muotoon.)

Asunnon pohjapiirros (ei tarkistusmitattu). Kantavat seinät näkyvät piirroksessa muita paksumpina. Keittiön ja ruokailutilan vieressä näkyy rastilla merkittyinä talon hormistoja, joita ei luonollisestikaan voi purkaa tai siirtää.

Kivoina pieninä yksityiskohtina voidaan mainita koko asunnon kattava lattialämmitys ja sitä kautta seinäpatterien puuttuminen. 50-luvun tyyliin asunnon ikkunalaudat ovat malliltaan leveitä ja betonisia.

   

Haasteita ja ratkaisemista vaativia ongelmia löytyy mm. pienten makuuhuoneiden muodossa sekä riittävän säilytystilan löytymisen suhteen. Asunnon keskellä jäävä vaatehuonekompleksi on nykymuodossaan melko epäkäytännöllinen ja vaatii jonkinlaista uudelleenorganisointia. Lattia on vanha sekä kulunut ja ajatuksissa on kunnostamisen sijaan koko nykylattian purkaminen sekä uuden asentaminen. Parketin alta löytyy alkuperäinen linoleum-matto, jonka kiinnitysmateriaalista ei ole tietoa. Tässä on yksi asia, joka tulee lattiatöiden yhteydessä ottaa huomioon.

Keittiö on likipitäen alkuperäisessä asussaan, tosin kaappien ovet on vaihdettu joskus 70-luvulla. Parvekkeella ei ole lasitusta, mutta mitään julkisivusuojelusta johtuvaa estettä sen asennukselle ei onneksi ole. Lasien asentaminen on jo pelkästään turvallisuusseikka, sillä heti ensimmäisellä tutustumiskäynnillä alkoivat lapsemme kiipeillä parvekkeella pitäen kiinni noin metrin korkeudessa sijaitsevasta kaiteesta.

       

   

Kylpyhuone on uusittu putkiremontin yhteydessä muutama vuosi takaperin, mutta asunnon edellinen asukas, iäkäs rouvashenkilö, on saanut päättää materiaalit ja niinpä kylpyhuone on hempeän vaaleansininen. Asialle tullaan varmasti tekemään jotain jossain vaiheessa, mutta todennäköisesti jo pelkästään kustannussyistä tämä osa remontista jätetään odottamaan uutta verovuotta.

 

Tällainen on siis lähtötilanne, josta remontti alkaa. Tarkempiin suunnitelmiin eri huoneiden ja tilojen osalta palataan sitä mukaa, kun jotain ideoita syntyy. Toivon mukaan lähiviikkoina.

Ideoita etsimässä

Asunnon haltuunottoon on vielä reilu kuukausi, mutta häämöttävä remotti aiheuttaa suunnittelupaineita, erityisesti vaimolleni, mutta jossain määrin myös itselleni. Eilen lähdimme koko perheen voimin metsästämään ideoita Espoon keskuksen suunnalle ja kävimme katsastamassa lattiamateriaaleja Värisilmässä ja säilytyskalusteita Keittö.netissä sekä K-Raudassa.

Lattiamateriaalin valinta aiheuttaa melkoisesti päänvaivaa. Alitajuisesti olen koko ajan ajatellut perinteisesti parkettia, mutta vaimoni on väläytellyt esimerkiksi korkki- tai linoleumlattian käyttämistä osaan asunnosta ja jopa koko lattian jättämistä paljaalle betonille. Eilinen retki ei tähän kysymykseen antanut mitään lopullista vastausta, vaan lähinnä lisää kysymyksiä ja mietittävää.

Tällä hetkellä olemme ajatelleet suurimpaan osaan asunnosta perinteisiä kaappeja ulosaukeavine ovineen, vaikka useammaltakin taholta olemme saaneet mielipiteitä liukuovikaapistojen puolesta. Periaatteessa minua kiehtoo ajatus, jossa niiden taakse jäävän osan voi rakentaa modulaariseksi ja muokata muuttuvien tarpeiden mukaiseksi. Liukuovissa on mielestämme vain kaksi isompaa ongelmaa: Ensinnäkin itse liukuovimekanismi vaatii noin 7-10 cm lisätilaa perinteisiin kaappeihin verrattuna ja pienehkössä asunnossa pyrimme pitämään hukkatilan minimissään. Isoin haaste on kuitenkin esteettinen: emme yksinkertaisesti ole toistaiseksi löytäneet kaapistoa, jonka liukuovimekanismi olisi riittävän tyylikkään näköinen. Jostain syystä kaikissa malleissa tuntuu olevan vallalla enemmän tai vähemmän vahva (yleensä) alumiinen kehys, joka ei omaa silmäämme miellytä alkuunkaan.

Vaikka kaapistot on pääsääntöisesti tarkoitus toteuttaa ilman liukuovia, on eteisen naulakko kuitenkin suunnitelmissa kätkeä liukuovien taakse. Niinpä yllätyimme iloisesti, kun K-Raudasta sattumalta löytyi Petra-keittiöiden valmistama liukuovikaapisto, jossa mekanismi jää itse oven taakse näkymättömiin. Lisäksi ovi itsessään on raamiton. Kyseessä on ilmeisesti sen verran uusi malli, ettei siitä löytynyt vielä kuvaa yrityksen webbisivuilta, mutta naapuriliikkeessä näimme myöhemmin hieman samalla idealla toteutetun kaapiston, jonka kuvasta ehkä saa vähän osviittaa siitä, millainen malli on hakusessa. Palaamme kuitenkin vielä uudestaan tähän Petran malliin, kunhan tuotteen asiantuntija palaa lomaltaan ensi viikolla.

Koska matka oli suuntautunut Turuntien ja Kehä III:sen risteysalueelle, ajattelimme toimia samoin kuin kaikki muutkin ja suunnata Ikeaan. Ja kun sanon "kaikki muutkin", todella tarkoitan sitä. Vaikutti siltä, että puolet Espoon asujaimistosta oli päättänyt juhlistaa Espoo-päivää suuntaamalla autojensa keulat kohti Ikean parkkipaikkaa ja ne muutamat autottomat espoolaiset sekä iso joukko helsinkiläisiä saapui paikalle sinisillä Ikea-busseilla.

Suklaa-leivos jälkiruoaksi helpotti hetkiseksi ihmismassojen aiheuttamaa ahdistusta.

Edellisestä Ikean visiitistä on vierähtänyt varmasti pitkälle toista vuotta, mutta meno liikkeessä ei ollut muuttunut juuri miksikään. Tuntuu käsittämättömältä, millaiset ihmismassat, meidät mukaan luettuna, Ikean kantikas kauppahalli pystyykään kätkemään sisälleen. Otimme kaiken irti Ikea-kokemuksestamme aloittamalla reissun ravintolasta, kulkien koko lattiaan merkityn kiertokävelyn nuolia seuraamalla ja päätyen lopuksi alakerran pientavaraosastolle. Erityistä huomiota kiinnitimme kaapistoihin sekä keittiöihin. Perheen nuorimmaisella visiitti Ikeaan oli elämän ensimmäinen, mutta hän säästyi pahimmalta nukkumalla suurimman osan ajasta.

Melkein selvisimme koko kierroksen ja kassoista läpi ostamatta mitään, mutta viime hetkellä mukaan tarttui Elinan useaan otteeseen mainostama leivonta-alusta. Sen verran tätä tuotetta on etukäteen hehkutettu, että odotan sen valmistavan lähes mitä tahansa melkein itsekseen ja toivonkin löytäväni aamuteen huomenna valmiiksi pöydästä. Tilkka maitoa ja kaksi palaa sokeria, kiitos.